Kun puuttuu talouspuolen koulutus, täytyi luntata mitä "korporatismi" sisältää ja sisältäähän se: "Tällaista järjestelmää on sovellettu muun muassa Benito Mussolinin Italiassa sekä Francisco Francon Espanjassa." (Tieteen termipankki) Voisihan tuo noinkin olla Suomessa. Emme tarkkaan tiedä miten nurkkahuoneissa asioista sovitaan. Jos se menee sulle-mulle periaatteella, se voisi vielä olla tuota verkostokorruptiota. Jos suuryritys kiristää poliittista järjestöä/järjestöjä (lue puheenjohtajaa), saattaa homma mennä Franko/Mussoliinin korporatismin puolelle. Kiristyksen väline voi olla urakehitys (tai sen loppuminen) tai taloudellinen tuki puolueelle. Jos yksi puhis ei suostu, nostetaan tilalle toinen, firman oma mies (puhis). Tämä tapahtuu maksetun median avulla ja puolueissa toimivien, ostettujen firman "kätyreiden" avustamana (usein juuri se puheenjohtajan tukiryhmä joka poliittiset päätökset tekee firman ohjeistamana). Asioiden junttaamisella on vankka historiallinen perinne politiikassa. Siihen tarvitaan vain vähän fyrkkaa jos aatetta ei ole (firmoilla aate vaihtuu sen mukaan, mitkä puolueet ovat vallankahvassa).
Verkostokorruptio voisi olla kansan suussa sen nimenä, jos kavahdetaan tuon suurfirmojen "korporatismin" rasitteita. Nimeämisellä voidaan vaikuttaa, kuten on tapana Suomessa ollut.
Joku voisi kuvitella, että korporatismi on jokin uusi hieno talousmaailman idea, jolla Suomi nostetaan "lamasta". Suuryritysten pomothan siinä vaan nostattavat itsensä valtakunnan päättäjien tila-autoon (Harkimon vertaus Kokoomuksesta erotessaan) ja kotouttavat voitot veroparatiisiyrityksiinsä.
PK yritykset ajetaan alas, kuten nyt näyttäisi olevan meininki. Tukien tulisi kohdentua oikeammin niitä todella tarvitseville. Uutisissa on ollut mainintoja kenkälaatikkoyrityksistä, joiden omistajalistoilta on tavannut löytyä politikkoja tai heidän omaisiaan ja kavereitaan. Ne PK yritykset eivät työllistä muita ulkopuolisia, kuin ehkä kirjanpitäjän ja hakemuksen kirjoittaneen konsultin.
Sivut
▼
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti