Mikä avuksi oikeuslaitoksen lisääntyvään oikeustajun hämärtymiseen?

Vallan vahtikoira – lehdistö, pureutuu liian harvoin oikeuden puolueellisiin päätöksiin tai  oikeudenpäätöksissä tapahtuviin suoranaisiin laittomuuksiin.

Kun lehdistölle ilmoittaa tapauksesta, kirjoittamatta/julkaisematta jättämisen syyksi ilmoitetaan, että tapaus ei ole riittävästi yleistettävissä. HETKINEN. Jos väärä tuomio ei omaa riittävää ”yleistä mielenkiintoa”, tai lööppi-poweria, se ei voi olla vääryyden esiintuomisen estävä syy. Pikemminkin syy löytyy joko toimittajan arkuudesta tarttua oikeuslaitosta koskevaan aiheeseen tai välinpitämättömyydestä oikeuden väärinkäytöksiä kohtaan. Toimittajat tietysti pelkäävät oman työpaikkansa puolesta, koska toimitukset ovat lähes poikkeuksetta jonkin poliittisesti nimitetyt hallintoneuvoston ja päätoimittajan peukalon alla ja sen lauluja lauletaan tai joudutaan maantielle.

Kun oikeuslaitos itse (vertaa tapaus Mikko Puumalainen ja ihmiskauppa) tarttuu epäkohtaan, siitä uskalletaan toki kirjoittaa. Se ei ole edes siviilirohkeutta mutta toki hyvä, että edes silloin asia tuodaan julki.

Yritin itse saada muutamaa erittäin hyvin tausta-dokumentoitua tapausta lehdistölle ja YLE:lle tutkittavaksi ja julkaistavaksi mutta yksikään toimittaja ei uskaltanut tarttua aiheisiin. Aiheen katto-otsakkeena olisi ollut ”Rakenteellinen korruptio Suomessa” ja nuo selkeästi puolueelliset oikeudenpäätökset siitä vankkana osoituksena ja todisteena.  Sellaista tahtotilaa ja tahoa ei näytä Suomen "oikeusvaltiosta" löytyvän, joka marssittaisi itse oikeuslaitoksen edustajia tuomiolle. Jos ei heitä saada lailliseen vastuuseen (kuten rakenteellinen korruptio toimii vert. tuomareiden koskemattomuus), niin ainakin Suomen kansan eteen – julkisuuden häpeäpaaluun.

Hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus osoittavat toimintansa perusteella, olevansa kunnallisten virkamiesten päätösten siunaavia organisaatioita. Tutkintaa ei tehdä, tai tutkinta ohitetaan joukolla tyhjiä fraaseja. Virkamiesten toimet ja päätökset ovat aina oikeita, olipa ne minkä lainkohdan vastaisia tahansa. Lainkohta johon valituksessa vedotaan onkin vain "viitteellinen". Tai viittaus lainkohtaan yksikertaisesti ohitetaan. Mikä laki estää lainkohdan noudattamisen, tai siihen vetoamisen? Eikö jokainen laki olekaan kaikissa tapauksissa LAKI? Vaikutelmaksi jää, että laki on aina arvostettavissa tuomarin "laajalla harkintavallalla" puoleen jos toiseen" tilanteen niin vaatiessa".

Nämä virka-aseman väärinkäyttötapaukset eivät lopu hyssyttelemällä vaan käytännöt saavat lisää voimia jokaisesta onnistuneesta vääryydestä. Niistä yksittäistapauksista, joilla ei ole tuota "yleisempää mielenkiintoa".