Sivut

▼

lauantai 21. maaliskuuta 2020

Sananvapauden kahleet Suomessa

Sananvapautta kahlitaan, mutta hengiltä sitä ei saa

Kari Huhta. Mielipide / Kolumni HS 4.2.2020
Kiitän Kari Huhtaa kolumnistaan.
Kommentoin seuraavassa, Suomen poliittisten olosuhteiden kannalta, joitakin osia hänen artikkelistaan.
(Huomautan, että kaikille väitteilleni löytyy todisteeksi riittävä, dokumentoitu tausta-aineisto, jonka linkit ovat tämän kirjeen lopussa).

” Yhdys­valtojen senaatin republikaanit valmistautuivat päättämään, että presidentti saa tehdä ihan mitä tahansa tullakseen valituksi uudelleen.”
Tämä ote on Huhtan kolumnin alkavasta listasta. Se ei kerro ainoastaan siitä mitä populistisessa politiikassa paraikaa tapahtuu USA:ssa vaan symboloi todellisuudessa politiikassa tapahtuvaa toimintaa myös laajemmin. Vallasta pidetään kiinni kaikkialla, keinoja kaihtamatta.
Täällä Suomessa käytännöt vaietaan hyvävelikulttuurin nimissä, ikään kuin asiaankuuluvana ”rehellisten”, ”korruptoitumattomien” suomalaisten elämänmuotona.
Kyse ei ole ainoastaan presidentin uudelleenvalinnasta, vaikka siitäkin meillä on kokemusta.
Suomessa poliitikot ja oikeuslaitos, saavat tehdä lähes mitä tahansa jo nyt. On saanut tehdä vuosikymmeniä, peräti vuosisatoja. Vallassa olevien puolueet ja nimet vaihtelevat mutta lopputulos on aina sama.
Ohut kansanosa käytännössä valitsee (maksaa/ostaa) päättäjät ja päättäjät tekevät mitä tämä ohut kansanosa vaatii ja koko homman alaisuudessa mielipiteitä muokkaa ohuen kansanosan hallitsema tai poliittisesti painostama media 1).

” Ennustettavuus on huono, mutta sen voi melkoisella varmuudella sanoa, että kamppailu oikeudesta tietoon jatkuu. Sitä kamppailua on käyty myös Kiinassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa, ja sitä käydään Suomessakin.”
Kaikilla on demokraattinen oikeus tietoon, ainakin kaikissa demokraattisissa valtioissa.
Ikäväksemme, oikeutta kaikkeen tietoon ei ole edes täällä Suomessa, kuten Huhta toteaa. Kaikki artikkelit, jotka kertovat Suomen pyhän poliittisen ja lainopillisen allianssin toiminnasta, päätyvät hylkyyn. Suomalaisille ei saa kertoa tietoa, mitä heidän selän takana oikeasti puuhataan. Sellainen ei voi olla oikeudenmukaista ja vapaata viestintää, vapaassa, demokraattisessa valtiossa.

”On huomionarvoista, että samalla kun sanavapautta ja tiedonvälitystä tukahdutetaan ja hukutetaan valetiedon tulvaan, vapaan ja kriittisen tiedonvälityksen tarve kasvaa. Se näkyy journalisminsa laadusta kiinni pitävien tiedotusvälineiden yleisömäärissä. Vaikutelmani on, että poliitikot korostavat entistä kuuluvammin kriittistä journalismia demokratian edellytyksenä sen sijaan, että valittaisivat siitä.”
Ihmettelen, mistä tämä vaikutelma poliitikkojen kriittisen journalismin vaatimuksesta on peräisin? Kun YLE:lle, joka on poliittisesti johdettu, lähettää kriittisen artikkelin poliittisesti johdetusta oikeuslaitoksesta, se menee hylkyyn. Kun Hesariin lähettää kriittisen artikkelin poliittisesti johdetusta oikeuslaitoksesta, se menee hylkyyn. Mikään muukaan julkismedia ei hyväksy oikeuslaitoksen toiminnan kriittistä arviointia. Politiikka ja oikeuslaitos nivoutuvat toisiinsa kiitettävän vankoilla siteillä. Sitä puolustetaan ”riippumattomana” oikeuslaitoksena, joka riippuu kiltisti poliittisesti nimitetyn oikeusministeriön valvonnassa, budjettivaroin 2). Tätä riippuvuutta on oikeuslaitos myös itse herännyt arvostelemaan. MUTTA itse oikeuslaitosta tai sen päätöksiä ei saa arvostella, toimiipa sen tuomari tai virkamies, miten kaukana lain ulkopuolella tahansa 3).
 
Suomen poliitikkojen ja oikeuslaitoksen hyvävelijärjestelmän siipien suojassa voi toimia laittomasti ja lakia kiertäen, koska nykyinen vallanvahtikoiramedia heiluttaa heille häntäänsä ja syö poliitikkojen ja oikeuslaitosinstituution kädestä. Maamme hyväveliverkostot saavat toimia esteettömästi, kenenkään häiritsemättä. 4)
 
Huolestuttavinta tämä toiminta on ulottuessaan oikeuslaitoksen piiriin, jota ei oikeasti kiinnosta mitä tämä ”allianssi” puuhastelee. Vain ja ainoastaan vahingossa esille lipsahtaneet, luvallisesti kommentoitavissa olevat hyväveliparkarikokset ja niiden oikeustapaukset päätyvät julkisuuteen.
Näitä nostetaan muutamia vuosikymmenessä lööppeihin, jotta kansa luulisi, että täällä ei saa tehdä ihan mitä tahansa. Näin se paksumpi sakka, saa jäädä turvallisen rauhassa hämmentämättä. 5)

Tällä kohtaa median puolustajat vetävät esiin takataskustaan oikeusministeriön korruption vastaisen yhteistyöverkoston toiminnan. 6)
Samalla kohtaa nauran ääneen.
Tämä toiminta on alkanut EU:n ja YK:n vaatimuksesta ja siinä projektissa tehdään näennäisasioita. Tiedotus rakenteellisen korruption luonteesta on ainut merkittävä asia, jota on saatu aikaan mutta esimerkiksi tuo projektin aikaansaama ”ilmiantosivu” 7) on täyttä teatteria. Miten voi kukaan ajatteleva ihminen kuvitella, että samoille instansseille, jotka vääryyttä ovat tehneet, menevä ilmianto tuottaisi minkäänlaista oikeudenmukaista tulosta, oikaisua, tai edes aiheuttaisi asian uudelleen käsittelyä. Valituskanava päättyy roskakoriin.
”Kamppailu ei kuitenkaan ole miltään osin ohi, eikä paluuta menneisiin vakiintuneisiin asetelmiin ole. Miten tässä käy?”
Odottelen lopputulosta mielenkiinnolla. Onhan jo väläytelty verkkomedian (käsitän tällä laajasti kaikkia sähköisen verkon julkaisualustoja) sananvapauden kutistamista 8). Se on ainut foorumi, jossa toistaiseksi pystytään ohittamaan mediayhtiöiden poliittisesti painostettu sensuuri.
Verkkomediaan on pesiytynyt trolliarmeijoita, sekä siellä häiriköivät lukuisat koulukiusatut ja koulukiusaajat tai kissavideoiden postaajat. Tästä kohinasta on, tottahan toki, vaikeaa saada esiin mitään järkevää informaatiota. Kilpailu asiaviestinnän sektorilla on masentavan rankkaa mutta sana on toistaiseksi vapaata. Poikkeavaa valtamedioista, suomenkielisiä verkkoblogeja pystytään lukemaan ja luetaan todistettavasti, ympäri maailmaa.
    
” Yhden näkymän saa vertaamalla tilanteita maissa, joissa sananvapaus ja lehdistönvapaus ovat suurissa vaikeuksissa. Esimerkkimaita tässä ovat Etiopia, Turkki ja El Salvador, joista kussakin olen käynyt runsaan vuoden sisällä. Ongelmia tulee eteen sielläkin, missä pitäisi löytyä toivoa paremmasta.”

Viimeinen lause tarkoittanee myös Suomea.



1) Ketkä Suomea todellisuudessa johtavat ja hallitsevat?
Minkälaisen keinovalikoiman ja ihmistyyppivalikoiman johdolla.
* * * *
Iltalehti 19.2.2013 – Toimittajat Juha Ristamäki ja Sara Keskinarkaus
Sisäpiiriläinen kertoo – Miljoonien rahavirrat puolueille
”Kahvirahojen” lisäksi keskusliitto ohjaili elinkeinoelämän patruunoiden ohjeistuksen mukaan jättimäisiä tukisummia.
– Eteläranta päätti, että vakuutusbranssi maksaa vaikka miljoona markkaa jokaiselle puolueelle ja pankit maksavat toisen miljoonan. Se koordinoitiin Etelärannassa ja mulle joka olin hallintojohtaja, sanottiin, että hoida se. Minä panin kepulle, demareille ja niin edelleen, rahat menemään. Ne rahat kerättiin sitten vakuutusyhtiöiltä, Heikkinen kertoo.
Puolueille ei maksettu rahaa turhaan.
Sitä vastaan Vakuutusyhtiöiden keskusliitto pääsi vaikuttamaan vakuutusasioita koskevaan lainsäädäntöön.


Miksi nämä seikat eivät ole kunnossa Suomessa?
1) Koska saadaan toteutettua OECD:n työryhmän raportissa (2019) seuratut ja vaaditut korruptiontorjuntaan tähtäävät toimenpiteet?
"Kaiken kaikkiaan Suomi on edistynyt vain vähän työryhmän huolenaiheiden ratkaisemisessa. "

2) Miksi vaikutusvallan kauppaaminen ei ole Suomessa rangaistavaa edelleenkään. Suomi venkoilee lain hyväksymisen kanssa kolmen vuoden jaksoissa, eli pyytää EU:lta aina uusia lykkäyksiä, jotta "maan tapa" saisi rauhassa jatkua. 17 vuotta on saatu lykättyä lakia ja viimeinen venytys on vuoteen 2021.

3) Mitä tarkoitetaan OM:n korruptiontorjunta.fi ilmiantosivuilla, jotka johtavat samoille instansseille, jotka vääriä hyvävelipäätöksiä ovat tehneet? Kutsuisin systeemiä valitusten hautaustoimistoksi.

4) Missä viipyy yhdenvertaisuus lain edessä?
Suomessa on aivan liian paljon oikeuden tuomioita, joissa yhdenvertaisuus lain edessä ei ole toteutunut, eikä tuomioita oikaista. Oikeuslaitos ei pysty tunnustamaan virheitään, eikä ole mitään puolueetonta (poliittisesti sitoutumatonta ja tuomarikunnan sosiaalisesta ja kollegiaalisesta vaikutuspiiristä irrallista) elintä, joka oikeasti pystyisi lainvastaisia tuomioita tutkimaan uudelleen ja vaatimaan niiden oikaisemista. Oikeusvalvonta on poliittisen vaikutusvallan alainen instanssi. Valitustapauksissa hovioikeus ja korkein oikeus toimivat ilmeisen kollegiaalisen suojelun periaatteella. Paikalliset käräjäoikeudet vaikuttavat olevan osittain paikallisten vaikuttajien ohjauksessa. EIT valitustie on käytännöllisesti katsoen tukittu tilastotietoja kaunistamaan. Mikään ei ole oikeuskäytännöissä täällä parempaan suuntaan muuttunut.

Miksi oikeusministeri toisensa jälkeen istuu tekemättä näille asioille mitään?
Millä mandaatilla neuvomme Unkaria ja Puolaa oikeusvaltioperiaatteissa?
Olisiko oikeutettua evätä myös Suomelta EU tuet?

Oikeusministeriön tehtäviin todellisuudessa kuuluisi:
"Oikeusministeriö ylläpitää ja kehittää oikeusjärjestystä ja oikeusturvaa sekä huolehtii demokratian rakenteista ja kansalaisten perusoikeuksista. Ministeriö vastaa keskeisimpien lakien valmistelusta, oikeuslaitoksen toimintakyvystä ja tuomioiden täytäntöönpanosta. Tuomiovalta kuuluu riippumattomille tuomioistuimille. Poliittinen vastuu hallinnonalan toiminnasta kuuluu oikeusministerille.
Osana valtioneuvostoa oikeusministeriö luo oikeuspolitiikan linjoja, kehittää säädöspolitiikkaa ja ohjaa hallinnonalaansa.
Oikeusministeriön tavoitteena on avoin, aktiivinen ja turvallinen yhteiskunta, jossa jokainen voi luottaa oikeuksiensa toteutumiseen."

Jotta ymmärtäisitte, että tämä arvostelu on aiheellista (ei "vihapuhetta" tai "valeinformaatiota") ja perustuu todellisiin oikeustapauksiin ja dokumentteihin, pyytäisin ystävällisesti tutustumaan muutamaan verkkosivuun, joissa aihetta käsitellään. Sivustoilta löytyy myös tuomioasiakirjoja, joista väitteet voidaan todeta.
Internet on toistaiseksi ainoa julkaisualusta, joka sallii oikeuslaitoksen päätösten ja virkavallan toiminnan arvostelun.
Tämä keskustelu on osa sananvapautta ja se kantaa myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Selainten käännösohjelmat avustavat viestin perillemenoa. Lokitiedoista voidaan päätellä, että kirjoituksia todella luetaan myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Tästä aiheesta kertovan Blogin saldoa: lukijoita on, Suomen lisäksi, ympäri maailmaa: Yhdysvallat 9988, Venäjä 1059, Ukraina 602, Alankomaat 220 (mm. EU/SPP:n sijainti) … Blogia luetaan Linux koneilta (64,5%) pääasiassa, joten lukijakunta vaikuttaa olevan maiden hallintoon liittyvistä piireistä, yliopistoista ja korkeakouluista. Aivan oikea kohderyhmä.


MUUTA LÄHDE JA TAUSTAMATERIAALIA

Collection of Finnish Structured Corruption from years 2011-2019
More than 100 cases. Several persons involved in many cases. Most of them are Finnish politicians and/or authorities.
http://www.jyrkinen.fi/mietteet/korruptio-suomessa.html
Etelätuonti Oy / Lehikoinen. Yli 30 vuotta kestänyt oikeustaistelu, hovioikeuden hyvävelipäätöksen riistämän omistusoikeuden puolesta.
http://etelatuonti.fi/OIKEUS/
Finnish Security Intelligence Service investigates it's own actions. Two of the investigators of the lawfulness of Supo's operations have their own post in the Security Intelligence Services. How do you think the lawfulness can be guaranteed? published 23.2.2019
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006012252.html
MTV uutiset kertoo aiheesta otsakkeella: Hyytävä raportti Suomesta: Korruptio saa rehottaa rauhassa. Linkki artikkeliin:
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/hyytava-raportti-suomesta-korruptio-saa-rehottaa-rauhassa/5198892
Vaasan yliopiston piilokorruptiokyselytutkimus jonka tulokset löytyvät verkosta osoitteessa:
http://www.uva.fi/fi/news/piilokorruptiotutkimus/
Ja koko tutkimusraportti on osoitteessa:
http://www.uva.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476-740-8.pdf



klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti