Uusi hallitus ja sen mukanaan tuoma kurjuus

Sitä nimitetään Sipilän suulla ”talkoiksi” tai ”sopeutukseksi” tai ”säästöiksi” tai ihan oikeasti ”kipeiksi leikkauksiksi”.

Yhtäkaikki, kipeetä tekee. Varsinkin vähätuloisia, lapsiperheitä, eläkeläisiä ja opiskelijoita kuritetaan ja heidän elämäänsä kurjistetaan.  Missä luuraavat loput talkoolaiset?

Aikoinaan talkoisiin osallistuivat kaikki. Kun rakennettiin rintamamiestaloja, rakennustöihin osallistuivat kaikki lähiseudun naapurit taitojensa ja kykyjensä mukaan, pyytettömästi. Kun maalla tehtiin esim. heinätalkoita, koko naapurusto tai pieni kylä oli mukana auttamassa. Talkoolaiset myös palkittiin ainakin tarjoamalla ruokaa ja kahvia  (joskus toki myös väkevämpiä juomia).

Oleellista kuitenkin on tuo sana ”kaikki”. Kokoomuksen, Kepun ja Persujen talkoisiin näyttää osallistuvan vain vähäväkisempi kansan osuus. Kokoomus on lyönyt ”talkoorukkasensa” naulaan heti vaalien jälkeen. Nykyisin ei heidän julisteissaan ole enää työkaluja ja rukkasia, edes kehdattu näyttää. Hyvä niin, sillä näin on paljon rehdimpää.

Koulutuksen menojen leikkaamisen kieltämisen varjolla ratsasti kolme puoluetta aallon harjalla komeasti hallitukseen. Jokainen niistä on nyt osallistunut koulutuksen ja opiskelijoiden tuen määrärahojen leikkauksiin. Koulutuksen leikkauksia Sipilä nimittää nyt ”uudistukseksi”. Onko sillä väliä mikä leikkauksen nimi on jos se vaikuttaa samalla tavoin ja tekee nimestä huolimatta yhtä kipeää ja aiheuttaa tulevaisuudessa osaamisen tason laskua.

Mitä Persujen äänestäjät ajattelevat sanansa syöneestä puolueesta? Menikö ääni vääriin tarkoituksiin ja Soinin kuningastien kiveyksiin? Soini pääsi tyhjillä lupauksilla ministeriksi. Onneksi olkoon. Nukutko yösi edelleen hyvin? Suuri ”jytky” olisi voitu näin jälkiviisaasti nimetä Sipilän nimiuudistuksia mukaillen, suureksi ”jymäytykseksi”. Mitä muuta populistipuolueelta voisi odottaakaan? Heidän piti ajaa vähäväkisten etuja mutta toisin kävi.

Toinen ikävä piirre on tuo, paljon jo julkisuudessa esiin tuotu, ”uhkailu” tai ”painostus” työmarkkinajärjestöjen suuntaan. Kun yhteiskuntasopimusta ei saatu aikaan, se pyritään saamaan pakotteiden avulla voimaan.

Jos ammattijärjestöt = työläiset = työntekijät, eivät suostu työaikojen pidentämiseen (100 tuntia vuodessa samalla palkalla), tehdään lisää kipeitä leikkauksia vähempiosaisten elämän kurjistamiseksi.  Katsotaan miten ammattijärjestöt = työläiset = työntekijät, suhtautuvat painostukseen näissä oudoissa, puoliksi yhteisissä talkoissamme.

Ei ole ollut pitkään aikaan epäselvää, etteikö valtion talouden suunnan kääntämiseksi tule tehdä kipeitäkin menoleikkauksia tai rakennemuutoksia MUTTA ne tulee tehdä talkooperiaatteen mukaan, kaikille yhtä kipeinä, kullekin varallisuutensa suhteessa.