"Kilpailu" on uusi keino kaavoittaa. Näin on kevyempää ohittaa
kiusallinen asukkaiden kuuleminen korttelirakentamisen sirpalekaavoissa.
Kilpailu ei ole kaupungin kaavaosaston mukaan kaavoitusta, vaikka kilpailun tulos siirretään suoraan
kaavaksi. Kaavaa ei muuteta sen jälkeen, huomautuksista huolimatta. Sehän on jo
valmis. Näin nopeutetaan liian hitaaksi käynyttä asukasdemokraattista
prosessia. Asukkaiden kuuleminen toteutetaan näennäisenä ja kaavoitusprosessin muodollisena täytteenä.
"Aluesuunnitelma" on myös hieno keino ohittaa asukasmielipiteet.
Sekään ei ole kaavoitusta, eli sen tuloksiin ei juridisesti pääse käsiksi. Siitä
ei voi valittaa (huomautella sopii mielensä halusta). Kun kaava on sitten
kuvina ja lukuina, ei asialle voida enää tehdä juurikaan mitään. Me ikään kuin
kuulimme asukkaita kyllä, prosessin mukaisesti, mutta minkä me sille
mahdamme, että asukkaat ovat väärässä.
Kaiken kaikkiaan asukasvaikuttamisen tielle on nykyään kasattu muutakin
kampitusta, kuten poistettu TE-keskusten kautta kaavoihin vaikuttamisen
mahdollisuus. Ainoa tie muuttaa kohtuutonta kaavaa, on valittaa kaavasta
hallinto-oikeuteen. Sen jälkeen (jos asukkaat voittavat) kaupunki valittaa
korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja jos valitusperustelut eivät ole vankasti
lakiin sementoitu, kaupunki yleensä voittaa. Jos muu ei auta, kaupunki sanoo
mikä laki on merkityksellinen ja mikä ei ja mitä asioita kaupunki voi
kaavoituksella määrätä ohi lain. Normaalikansalaiset eivät pysty tällaisiin,
lain sivuuttaviin suorituksiin ilman vakavia seuraamuksia.
Eräs talousviisas sanoikin minulle kerran tähän tapaan, että ”kabinettisopimuksia”
ei ole aihetta suitsia lailla, koska ne sujuvoittavat bisnestä. Kuulostaa
rakenteellisen korruption suosimiselta, varsinkin silloin kun kyseessä on yhteiskunnan
rahoilla pelaamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti