Vihreiden kaupunki- ja kuntavisio
Hyväksytty puoluevaltuuskunnan kokouksessa 27.9.2020
(Suluissa olevat kommentit ovat kirjoittajan. Tekstilainaukset, vihreiden verkkosivulta)
Kestävä kunta ja kaupunki
Saavutettava
ja kompakti yhdyskuntarakenne
(Tämän vision tulisi vähentää joukkoliikenteen käyttötarvetta, yleensäkin
liikkumisen tarvetta. Kuitenkin joukkoliikennettä rakennetaan kiivaammin, kuin ikiaikoihin)
Asumista eri
tarpeisiin ja tilanteisiin
(Asumisen eri tarpeita kutistetaan pientaloalueita kurittamalla, sen
reunoille rakennettavien korkeiden kerrostalojen avulla. Myös pienasuntoja rakennetaan lähinnä sijoituskohteiksi, ei asunnoiksi niitä tarvitseville. Kohderyhmän paljastaa asuntojen hinnat ja sijainnit alueilla, joissa on odotettavissa ansiotonta arvonnousua.)
Kestävän
liikkumisen kunta
(Helsingin vihreiden johtama, kaavoitukseen liittyvä liikennesuunnitelma, lohkaisee Laajasalon
urheilupuistosta, osin kulttuurimaiseman tuhoava, kestävän liikkumisen
ratikkavarikko, jonka verukkeella sen ympärille rakennetaan järkyttävä
tornitalokompleksi)
Lähiluontoa ja
suojelualueita
(Vihreää luonnonsuojelua kommentoin myöhemmin tässä artikkelissa. Suojelukohteitten osalta, viittaan ratikkahallikeissiin, kulttuurimaiseman ja sijainnin luokiteltujen luontoarvojen
tuhoamisen osalta)
Elinvoimainen ja asukkaidensa näköinen kunta ja kaupunki
Lasten kunta ja kaupunki
Lapsille
tehty maailma, ja kunta, on sellainen, jossa voi yhdessä pitää hauskaa. Siellä
pystyy konttaamaan, työntämään rattaita ja kiipeilemään puissa, se on iloisen
värikäs ja leikkiin kutsuva. Lapset piirtävät aina talojen ympärille kukkia ja
puita sekä taivaalle lintuja. Ottakaamme lapsista mallia.
(Tämä teesi ei toteudu Laajasalossa. Menetetyn liikuntapuiston osa korvataan
tornitalojen keskelle kaavaillulla ”leikkipihalla”. Siis kaunis luontomaisema
korvataan betonitornein ympäröidyllä keinotekoisella ”pihalla” aivan
peruskoulun vieressä, jossa lasten liikunnantarve on aivan jotakin muuta kuin
keinussa istumista).
Asukkaidensa näköinen kunta
Vihreä
kunta kutsuu leikkiin. Miten olisi, jos me kaikki liikkuisimme ulkona hieman
enemmän? Jos on jalat joilla hypätä, voisimme myös tehdä niin ohimennen
työmatkallamme. Vihreissä kunnissa liikutaan lähiympäristössä jokaisena neljänä
vuodenaikana; tutkitaan keväisin puroja, kiipeillään kallioilla, lenkkeillään
juoksuportaissa ja lasketaan pulkkamäessä.
(Tämä runoelma ei myöskään toteudu Helsingissä, jossa vihreät vainoavat
viheralueita kaavoissaan. Laajasalolle perusluonteeseen kuulunut viheraluevaranto,
kutistuu järkyttävää vauhtia ja ”lähiliikunta-alueet” ”lirisevine puroineen” (johdettuna hulevesiviemäreihin),
ovat katoava ympäristöarvo. Luonto on ollut yksi Laajasalon erikoispiirteistä.
Vihreät ovat laskeneet montako neliömetriä kaupunkilainen tarvitsee
viheralueita terveenä pysyäkseen. Laskelmalla ei koskaan pystytä osoittamaan
luonnon todellista merkitystä mielenterveydelle. Aiheesta löytyy tutkimuksia,
joita vihreidenkin kannattaisi lukea kaavoitusvimmansa ohella)
Luke
>
Mieli
ry >
Viherympäristöliitto
> (sivulta löytyy useita linkkejä alan tutkimuksiin)
Vihreä kunta on innostava. Vihreässä
kunnassa päätöksenteko on kaikille avointa ja helposti ymmärrettävää, minkä
lisäksi kuntalaisilla tulee olla laajat mahdollisuudet päätöksentekoon
vaikuttamiseen. Ihmiset haluavat osallistua, mikäli kokevat sen itselleen
merkitykselliseksi. Kunnan tulee mahdollistaa helposti lähestyttäviä
osallistumiskanavia niin, että jokainen saa vaikuttaa päätöksentekoon
haluamallaan tasolla ja tavalla…
(Tämäkään väite ei toteudu Laajasalossa. On tapahtunut jatkuvasti, että
asukkaiden lausuntoja kaavoista ei kuunnella tai niiden vaikutukset ovat
lähinnä näennäiset. Asukkaiden on ollut pakko viedä kaavoituksen omavaltaisia
ylilyöntejä hallinto-oikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Osoittaako se
vaikutusmahdollisuutta kaavoitukseen, jos kaavan lainmukaistaminen tai kohtuullistamiset
on vietävä oikeuteen asti? Kuka maksaa? Hävinnyt osapuoli, joka yleensä on yksityishenkilö tai alueyhteisö. Köyhät kyykkyyn!)
Tulevaisuuden kunta on vihreä.
Konkreettisesti. Kunta pitää huolta ympäristöstään ja kestävästä toiminnastaan.
Taajaman kupeessa on lähimetsiä, jotka ovat asukkaiden virkistys- ja koululaisten
opetuskäytössä. Osa metsistä on jätetty luonnontilaan, jotta
harvinaisemmillakin lajeilla olisi koti. Vihreä kunta suojelee luontoa, on
mukana pysäyttämässä luontokatoa ja kuudetta sukupuuttoaaltoa.
(Tämä ei Helsingin Laajasalossa toteudu. Arvokkaaksi kulttuurimaisemaksi ja merkittäväksi
luontokohteeksi kaavaan merkitty alue kaapataan, ratikkahallin nimissä,
tornitalokompleksiksi ja viheralueet kutistuvat kaava kaavalta.)
Yhteistyötä yli rajojen – seudullinen näkökulma
Ihmisten arki ei noudata kuntarajoja, minkä vuoksi
kaupunkeja ja niiden kehyskuntia tulee tarkastella toiminnallisina,
kuntarajoista riippumattomina kaupunkiseutuina. Seutunäkökulma on erityisen
tärkeä yhdyskuntarakenteen ja liikenteen kehittämisessä. Monet vaikutukset ja
yhteistyön muodot näkyvät sitäkin laajemmalle, kun vaikkapa maakunnat luovat
yhteistä tulevaisuutta.
(Maakuntakaava on Laajasalon kaavoituksessa unohdettu useammankin kerran.
Kun maakuntakaavan rajoitusten vuoksi ei saada tarpeeksi rakennusmaata,
neuvotellaan maakuntakaava uusiksi. Nykyinen yleiskaava ja maakuntakaava ovat
kelvottomia suunnitteluperustaksi, koska niissä ei ole riittävää tarkkuutta ja
kaupunki voi vallata rakennusmaata suruttomasti. Myös Laajasalon joukko- ja
yksityisautoliikenteen suunnitelmat ovat merkillisesti kaupungin manipuloimiin liikennemääräarvioihin
perustuen, saatu näyttämään liikenteen pääsuunnaksi kantakaupungin. Käytäntö
näkyy aivan toisen laisena arkiliikenteessä, jossa suurimmat liikenneruuhkat
suuntautuvat itään, Itäkeskuksen suuntaan ja sisäkehälle. Onko tämä
asukaslähtöistä, vaiko vihreiden ratikkavisioita palvelevaa
liikennesuunnittelua? Tällä manipuloidulla laskelmalla on myyty kallis
Kruunusilta, ratikkasilta Kruunuvuorenrannasta keskustaan.)
Kestävä kunta ja kaupunki
Saavutettava ja kompakti yhdyskuntarakenne
Vihreän taajaman ja kaupunkikeskustan koossa pyritään
kompaktiuteen: 15 minuutin kaupungissa eri palvelut, vapaa-ajan viettopaikat mutta
myös lähimetsät ovat kätevästi saavutettavissa pyöräillen, kävellen tai
joukkoliikenteellä noin vartin matkan päässä. Myös pienempien kuntien keskustat
ovat eläviä ja kompakteja, jolloin yhden asiointimatkan asiat voi hoitaa
kävellen. Taajamissa ja keskustoissa panostetaan täydennysrakentamiseen
viheralueet ja kulttuurihistorialliset arvot huomioiden.
(On olemassa näyttöä, että vihreät kaavoittavat kulttuurimaisemia ja
luontokohteita sumeilematta. Dokumentit
löytyvät kaavaosaston sivuilta >. Kannattaa lukea huolella myös vuorovaikutusraportti >,
jolla ei ollut mitään oleellista vaikutusta ratikkakorttelisuunnitelmiin)
Vihreässä kunnassa keskusta-alueet ovat asukkaiden yhteisiä
olohuoneita, jotka tulee suunnitella viihtyisyyden, esteettömyyden ja
turvallisuuden ehdoilla. Kaupungeissa toimiva rakenne on
joukkoliikennepainotteinen ja asumisen, palvelut, lähivirkistysalueet sekä työpaikat
tiiviisti ja asukaslähtöisesti yhdistävä. Tämä tarkoittaa muun muassa laajan
kävelykeskustan luomista, autoilun rauhoittamista ja ohjaamista tietyille
reiteille…
(Yrityksiä ja liiketoimintaa ei voida pakottaa minnekään. Liiketoiminta
perustuu kannattavuuteen ja palveluiden saavutettavuuteen, ei vihreiden
visioihin. Yksi täysin ajattelematon vihreä suunnitelma on Helsingin keskustan
muuttaminen kävelykeskustaksi. Tämä ”vihreä visio” on alueen liikkeiden surma,
se ei tue mitenkään liiketoiminnallisten palvelujen lisääntymistä tai saavutettavuutta)
Vihreän kunnan rakennettu ympäristö suunnitellaan ihmisen
mittakaavaan ja aistiystävälliseksi, sillä rakennusten muodostama ilme on
tärkeä tekijä viihtyvyydessä. Erityisen tärkeää on rakennusta ensimmäisten
kerroksien virikkeellisyys ja toiminnallisuus. Kaunis ympäristö parantaa
ihmisten elämänlaatua ja terveyttä, sekä ohjaa viettämään aikaa yhteisessä
tilassa. Panostaminen arkkitehtuuriin, rakennusperintöön ja
kulttuuriympäristöihin tuo myös viihtyisyyttä ja vahvistaa kunnan
identiteettiä.
(Tätä väitettä olen kommentoinut jo osittain muissa yhteyksissä mm.
pientaloalueitten vainoamisena. Mielenkiintoinen kohta tässä teesissä on tuo
”ensimmäinen kerros” jota ei vihreissä kaavoissa näy. Kaavassa lukee esim. 5
kerrosta MUTTA paikalle rakennetaankin 6 kerrosta tai jopa 7 kerrosta, joista
kaksi kuitataan ”vain” autotallikerroksiksi. Tosin ne kerrokset voidaan sitten
seuraavassa kaavassa muuttaa asuinkerroksiksi. Tällainen viher-kikkailu ei
muuta sitä tosiasiaa, että pientaloalueen reunamille nousee, viidestä, vuonna 2017 kaavoitetusta
kerroksesta poiketen, seitsemän kerroksinen kivikolossi >)
Asumista eri tarpeisiin ja tilanteisiin
Vihreässä
kunnassa asuminen on mukavaa ja jokaiselle löytyy omaan elämäntilanteeseen
sopiva ja viihtyisä koti... Vihreässä kunnassa on tarjolla erilaisia asumisvaihtoehtoja
erilaisiin elämäntilanteisiin.
Kaupunkien suunnittelussa suositaan tiivistä rakentamista
viheralueet ja kulttuurihistoria huomioiden ja vältetään kaupunkien
levittäytymistä jo rakennettujen alueiden ulkopuolelle. Näiden reunaehtojen
sisällä tulee tarjotaan mahdollisuus talotyypeiltään ja hallintamuodoiltaan
mahdollisimman monipuoliseen asumiseen.
(Tämän teeman vihreät pommittavat alas aivan itse Helsingin
kaavoitusjohdossa. Pientaloja vainotaan, rakentamalla viereiselle tontille
korkeita kerrostaloja, jotka ”painostavat” pientaloasukkaat muuttamaan
paikkakunnalta. Näin saadaan valloitettua lisää kerrostalotontteja ja kierre
pientalojen hävittämiseksi jatkuu)
Kestävän liikkumisen kunta
Vihreässä kunnassa on kätevä kulkea. Kun yhdyskuntarakenne
on kompakti, se mahdollistaa tehokkaan ja kestävän liikkumisen…
(Tällä visiolla vihreät perustelevat ja puolustelevat Helsingin kaavoituksessa
syntyviä ”slummejaan” ja viheralueiden rakentamista. Vanhustenkin tulisi
ilmeisesti liikkua polkupyörillä Laajasalosta Redissä sijaitsevaan, tulevaan
terveyskeskukseensa, (kuten vihreät visioivat sen sijaitsevan. Väkimäärää
kasvatetaan ja palvelut viedään entistä kauemmaksi. Postikin on siirretty kahteen kertaan Laajasalolaisten ulottuvilta Herttoniemeen. Yksityisautoilua
rajoitetaan hidastamalla ja haittaamalla liikennevaloin valaistulla
bulevardilla ja yhdellä ainoalla ja mahdollisella siltayhteydellä mantereelle.
Joukkoliikenne Rediin aiheuttaa mahdollisesti kaksi liikennevälineenvaihtoa
tuolla matkalla. Sairaita ja vanhuksia kuritetaan. Vihreillä on ilmeinen
vaikeus hahmottaa kartalta totuutta, että Laajasalo on saari.)
..Vihreät liikenneratkaisut kannustavat ihmisiä liikkumaan ekologisesti,
taloudellisesti, terveydellisesti ja tilankäytöllisesti tehokkaimmilla tavoilla...
…Liikennesuunnittelussa huomioidaan myös viheralueiden
saavutettavuus kävellen, pyörällä ja julkisilla. Autoilu täydentää kaupunkien
liikennejärjestelmää mahdollistamalla liikkumisen silloin kun muita
kulkumuotoja ei ole mahdollista käyttää.
(Tämä kertoo totuuden vihreiden suunnittelemasta tulevaisuudestamme ilman lähimetsiä. Hyppää vaikkapa joukkoliikennevälineeseen vaihtoineen, jotta pääset metsään. Aikaisemmin tarvitsi vain kävellä ovesta ulos ja pystyi hengittämään metsäraikasta ilmaa ja kuuntelemaan niitä vihreiden visioimia linnunlauluja, joita Helsingissä tämän kaavoitusvimman jälkeen tuskin kuullaan.)
Lähiluontoa ja suojelualueita
Vihreässä
kunnassa luonnon monimuotoisuutta suojellaan niin metsissä, rannoilla ja soilla
kaukana asutuksessa, kuin kaupunkien keskustoissakin…
(Tämä on puhdasta viherpropagandaa. Ei tällaista Helsingin vihreiden vetämän kaavaosaston
jäljiltä enää kauaa nähdä tai kuulla)
…Keskusta- ja asuinalueilla lähiluonnon sekä laadukkaasti
suunniteltujen viheralueiden merkitys kasvaa. Vihreässä kunnassa on riittävästi
puistoja, katupuita, vehreitä pihoja ja viherkattoja. Samalla osa
kaupunkiluonnosta voidaan jättää villiksi, tukemaan kaupungin keskellä elävää
lajistoa ja elintärkeitä pölyttäjiä. Luonnon monimuotoisuuden katoamista
vastaan toimitaan myös keskusta-alueilla. Samalla haluamme turvata myös
kaupunkilaisille mahdollisuuden päästä virkistäytymään metsään - rauhoittumaan
ja retkeilemään…
(Tämä toteutuu ainoastaan vihreiden mielikuvituksissa ja vaalipuheissa. Käytännössä näemme
aivan toisenlaisen todellisuuden. Viheralueet rakennetaan luonnon
monimuotoisuudesta piittaamatta. Istutetut puistot eivät pysty tyydyttämään luonnonmetsän merkitystä mielenterveydelle.)
Lähiluontoa ja suojelualueita (tämä tekstinosuus on puhdasta propagandaa, vailla todellisuuspohjaa. Kaavoituskäytäntö on juuri päinvastainen)
Vihreässä kunnassa luonnon monimuotoisuutta suojellaan niin
metsissä, rannoilla ja soilla kaukana asutuksessa, kuin kaupunkien
keskustoissakin.
(Rakentamalla surutta, luokitellut luontokohteet ja liikunta-alueet?)
… Luonnon monimuotoisuuden katoamista vastaan toimitaan myös keskusta-alueilla. Samalla haluamme turvata myös kaupunkilaisille mahdollisuuden päästä virkistäytymään metsään - rauhoittumaan ja retkeilemään… (Toteutuu vain tässä tekstissä, ei käytännössä. Metsän etäisyyttä asutuksesta, ei viher-imagoa heikentävistä syistä mainita.)
Vihreässä kunnassa ekologisesti ja virkistyksellisesti
merkitykselliset alueet on tunnistettu ja niiden säilyminen priorisoitu
rakentamisen ja liikennehankkeiden edelle.
(Tämä ei pidä paikkaansa. Laajasalon liikuntapuistoalueella, ratikkakorttelin
alle jäävä kosteikkoalue oli luokiteltu arvokkaaksi luontokohteeksi ja koko
alue arvokkaaksi kulttuurimaisemaksi. Tämä ei pysäyttänyt vihreitä kaavoittajia
rakennusmaata hamutessaan)
Viheralueiden määrälle ja laadulle on asetettu selkeät mitattavissa olevat
tavoitteet ja ne on huomioitu suunnittelussa esimerkiksi viherkerroinmenetelmää
hyödyntämällä.
(Alimitoitetut kertoimet. On myös unohdettu asuinalueiden luontotyypit ja
ominaispiirteet. Luonto ja viihtyvyys eivät ole puhdasta matematiikkaa)
Tiivis kaupunki, jonka pinta-ala ei kasva hallitsemattomasti, mahdollistaa
luonto- ja virkistysalueiden säilyttämisen lähietäisyydellä kaikkien
kaupunkilaisten saavutettavissa. Vihreässä kaupungissa on tilaa myös oraville
ja linnuille.
(Oravat ovat jo pitkään liiskaantuneet autojen alle, koska niillä ei ole
luontokäytäviä jäljelle jääneille harventuneille metsäalueille. Siilit ovat
kadonneet kokonaan useilta alueilta samasta syystä. Kun siilit katoavat,
tappajaetanat ja kotilot valtaavat kaupunkipuutarhat. En ole enää vuosikausiin kuullut muuttolintujen keväistä konserttia Laajasalon metsissä.)
… Vihreiden kaupunkien ja kuntien metsänhoidossa nojataan
jatkuvaan kasvatukseen, hiilinielujen turvaamiseen, luonnon monimuotoisuuden
turvaamiseen ja edistämiseen sekä metsien virkistyskäyttöön, ja myös kestävään
metsätalouteen. Kunnilla ja kaupungeilla on velvollisuus olla edelläkävijöitä
erityisesti metsien luonnonarvojen säilyttämisessä, ja erilaisissa
rauhoittamisessa. Rantojen, järvien, lampien ja jokien merkitys virkistys- ja
suojelualueina on suuri…
(Tämä on vihreiden kaavoittajien suusta silkkaa vaalipropagandaa.
Todellisuus on aivan toinen. Vihreä kaavoitusjohto on vainonnut Helsingin
viheralueita ja olemassa olevia metsäsaarekkeita kivitalorakentamisen alle,
luontoarvoista ja kaupunkilaisten viihtymisestä ja virkistymistarpeesta
piittaamatta. Luonnonlammet täytetään ja tilalle rakennetaan keinotekoisia hulevesirapakoita.)
Lainaukset verkkosivulta: https://www.vihreat.fi/vihreiden-kaupunki-kuntavisio