Helsingin tyhjät asunnot ja rakentaminen

Kaupunkimme terävä kärki on ajanut jo vuosia kiivaan rakennustoiminnan asiaa, teemalla: "edullisia asuntoja kaikille". Jos tuon nyt viimeisimmän Hesarin uutisen (23.11.2019 Vapaavuori epäilee tilastoja arvoasunnoissa) mukaan tulkitsen oikein lauseen, sen tulisi olla muodossa: "edullisia asuntoja sijoittajille".

Vapaavuoren maalailema Helsingin asukaskehitys on huimaa ja uusia asukkaita varten on rakennettava asuntoja, jotta he pääsevät maksamaan veroja kaupungille ja käyttämään ja kustantamaan, vihreiden uudet hienot ratikkalinjat ja sillat. Kuitenkin samaan aikaan, Kluuvin alueella on 40% asunnoista tyhjinä. Kluuvi on kehno vertailukohta, koska sielä on asukkaita vain n. 640 kpl (2017). Kaartinkaupungissa tyhjiä asuntoja on joka kolmas (asukkaita 1012kp 2017l). Muita alueita ei esille artikkelissa otettu. Kuitenkin, jos tyhjillään seisovat asunnot olisivat asumiskäytössä, uusien asuntojen tarve olisi huomattavasti vähäisempi. Eihän sellainen käy. On annettava sijoittajien sijoittaa ja rakennusfirmojen rakentaa, näin pyörivät talouden ja politiikan rasvatut rattaat.
Sitä paitsi, kuten Vapaavuori sanoo, ei uskovansa moisia lukuja ja onhan siellä noita diplomaattejakin, joita ei ole rekisteröity asukkaiksi ja monen asunnon omistajia (niitä monen asunnon omistajia eli sijoittajia, jotka odottelevat ainoastaan asunnon arvonnousua).

Hypon raportista 3/2019: "Vuodesta 2005 uusien asuntojen keskihinta on noussut jopa 64 prosenttia, kun vanhoissa nousua on kertynyt vajaa kolmannes. Pk-seudulla hintakasvut ovat uusissa 76 prosenttia ja vanhoissa 55 prosenttia." Kannattaa pitää luukut tyhjinä. Vuokralaisetkin vain sotkevat paikat. Vapavuoren rakennuttamat uudet asunnot ovat kullanarvoisia ja varmoja sijoituskohteita. Köyhät kyykkyyn ja veneen alle, kun rahamiehet metsästävät ansiottomia arvonnousuja.

Miten taloudellisesti kannattavaa Helsingille on, että tällä on rakennettu lähivuodet hullun lailla ja täytetty kerrostaloilla, vapaita puistoalueita vihreiden johdolla, sekä vyörytetty korkeita kerrostaloja pientaloasutuksen kylkeen, teknisen häädön tarkoituksessa?
Viheralueiden merkitys kaupunkialueella on tutkitusti mielenterveydellinen asia mutta vanhemman väestön tai lasten mielenterveys ei vihreitä kaupunkisuunnittelijoita kiinnosta. Hipsterit sujauttelevat baanojaan polkupyörillä Sipoon korpeen tai Luukkiin, cappuccino termari repussaan.

(Ahtaassa kaupungissa kytee mielenterveydelliset ongelmat, viimeisimpien tutkimusten mukaan https://www.hs.fi/tiede/art-2000006014291.html suora linkki tanskalaisen tiedelehden artikkeliin https://www.pnas.org/content/116/11/5188).

Rakennusfirmojen epäreilu kilpailutus

Rakennustoiminnan kilpailutus on ollut kaupungilla merkillisen rajoittunutta. Esimerkiksi Laajasalon ratikkakorttelinalueelle tuli ainoastaan yksi tarjous. Miksi ihmeessä vain yksi? Eikö rakentaminen sittenkään kiinnosta, vai oliko muut jo pelattu ulos kisasta kabinettisopimuksilla (vertaa "maan tapa")? Vai muotoiltiinko kilpailukutsu vain yhdelle taholle sopivaksi?  Vai / ja saapuiko auttava, oikea käsi nostamaan tuon "voittaneen" rakennusliikkeen suosta? https://www.is.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-2000006098666.html 

"11.10.2019 - Lehto saattaa myydä asunnot könttänä jollekin sijoittajalle, arvioi Helsingin Sanomat." Myös tuon tarjouskilpailun voitto saattaa olla myöhemmin kaupan. "Business as is" ja kaupunki on sitä kummisetänä avustamassa. Kilpailutuksenhan piti alentaa hintoja, ei nostattaa? Katsotaan minkälaisiin hintoihin kaavoittajan julistamat "halvat asunnot" sitten taas päätyvät.
Rakennusboomi aiheuttaa yleensä sutta ja sekundaa. Niin on käynyt nytkin. Yksi ja toinen ihkauusi talo vuotaa vedet sisälle joko katolta (Kruunuvuorenranta), putkistosta (Redi) tai jostakin muualta (Kalasatama). Uusia hometalojako kiireissämme tilasimme? Kirjoitin jokin aika sitten vilkkaan rakennusboomin aiheuttamasta, osaavien ammattimiesten puutteesta rakennusmiesten keskuudessa.

Rakennustyömaat eivät nykymenollaan kovin isosti ratkaise suomalaisen rakennustyövoiman työttömyyttä, koska halpatyövoima ostetaan alihankkijoiden kautta Virosta ja muista halpatyövoiman maista. Alihankkijoiden työntekijöiden laatua ei valvota.

Miten kaavasuunnittelua sujuvoitetaan

"Kilpailu" on uusi keino kaavoittaa. Näin on kevyempää ohittaa kiusallinen asukkaiden kuuleminen korttelirakentamisen sirpalekaavoissa. Kilpailu ei ole kaupungin kaavaosaston mukaan kaavoitusta, vaikka kilpailun tulos siirretään suoraan kaavaksi. Kaavaa ei muuteta sen jälkeen, huomautuksista huolimatta. Sehän on jo valmis. Näin nopeutetaan liian hitaaksi käynyttä asukasdemokraattista prosessia. Asukkaiden kuuleminen toteutetaan näennäisenä ja kaavoitusprosessin muodollisena täytteenä.

"Aluesuunnitelma" on myös hieno keino ohittaa asukasmielipiteet. Sekään ei ole kaavoitusta, eli sen tuloksiin ei juridisesti pääse käsiksi. Siitä ei voi valittaa (huomautella sopii mielensä halusta). Kun kaava on sitten kuvina ja lukuina, ei asialle voida enää tehdä juurikaan mitään. Me ikään kuin kuulimme asukkaita kyllä, prosessin mukaisesti, mutta minkä me sille mahdamme, että asukkaat ovat väärässä.

Kaiken kaikkiaan asukasvaikuttamisen tielle on nykyään kasattu muutakin kampitusta, kuten poistettu TE-keskusten kautta kaavoihin vaikuttamisen mahdollisuus. Ainoa tie muuttaa kohtuutonta kaavaa, on valittaa kaavasta hallinto-oikeuteen. Sen jälkeen (jos asukkaat voittavat) kaupunki valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja jos valitusperustelut eivät ole vankasti lakiin sementoitu, kaupunki yleensä voittaa. Jos muu ei auta, kaupunki sanoo mikä laki on merkityksellinen ja mikä ei ja mitä asioita kaupunki voi kaavoituksella määrätä ohi lain. Normaalikansalaiset eivät pysty tällaisiin, lain sivuuttaviin suorituksiin ilman vakavia seuraamuksia.

Eräs talousviisas sanoikin minulle kerran tähän tapaan, että ”kabinettisopimuksia” ei ole aihetta suitsia lailla, koska ne sujuvoittavat bisnestä. Kuulostaa rakenteellisen korruption suosimiselta, varsinkin silloin kun kyseessä on yhteiskunnan rahoilla pelaamisesta.