Sosialisoitiinko Suomea Pirkkalan koulussa?

SK 18/2016 Tuomo Lappalaisen artikkeli kertoi Pirkkalan koulun 1970-luvun "Marxismi-kokeilusta".
Artikkeli pohjautui Jari Leskisen kirjaan "Kohti sosialismia".
Artikkeli oli hyvin mielenkiintoinen. Sikälikin, että kirjaa "Isä,poika ja Metalliliitto" kirjoittaessani törmäsin 50 - 60 luvuilla muokattuun SDP:n poliittiseen ohjelmalinjaukseen. Siinä otettiin esille mahdollinen pankkien ja vakuutuslaitosten sosialisointi sekä merkittävien suuryritysten sosialisointi. Peruskouluajatus oli kyllä tuttu. SDP:n tavoitteena oli "sosialistinen - demokraattinen" Suomi rauhanomaisin keinoin, yhteiskunnan sisällä asioihin vaikuttamalla. Sikäli tietysti koululaitoksen uudistaminen oli melko luonteva tie mutta kirjoituksen kaltaiseen ”Marxistiseen” ja "kommunistiseen" aivopesuun en usko kovin laajalti SDP:ssä kannatusta olleen, vaikka napamiesten nimiä kirjoituksessa/kirjassa luetellaan ikäänkuin vastuullisina. Kuinka tietoisia Pirkkalan kokeilun todellisesta sisällöstä sitten puolueessa oltiinkaan, jää vielä artikkelissakin avoimeksi kysymykseksi.
SK19/2016 kertoi Matti Simulan pakinapalstalla, ikäänkuin oikaisuna, etteivät: Erkki Aho, Matti Louekoski ja Ulf Sundqvist tienneet asiasta ja toteaa perään että "uskotaan heitä". Samalla palstalla mainitaan Neuvostoliittolaisen suurlähettiläs Beljakovin tuki Suomen taisolaisille ja hänelle UK:n pyytämä karkoitus. Olisiko tämä Pirkkalan kokeilukin menossa suomettaja Beljakovin tiliin, mitä en ihmettelisi?

SDP:n yleisiä aatteellisia ajatuksia vuodelta 1960 kertoo teksti sivulla: http://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmat/SDP/sdptaloussospol

Lainaus Blogistani: http://kolmepolvea.blogspot.fi/

SDP ja Viljo Kuukkanen (silloisen puoluetoimikunnan edustajana) toimi joka tapauksessa voimakkaasti kommunistisen järjestelmän Suomeen tunkeutumista vastaan kylmän sodan vuosina. Leike kirjan ao. luvun ingressistä joka kertoo kappaleen sisältöä lyhyesti:

"Kommunismin pelko oli todellisuutta sodan jälkeisessä
Suomessa. Kommunistit olivat voimiensa tunnossa ja pyrkivät
valtaamaan ammattiliittoja ja pääsemään vahvaan asemaan
Suomen hallitsemiseksi työväen joukkovoimalla. Vastaliikkeenä
Maalaisliitto ja SDP onnistuivat estämään Kommunistien
pääsyn hallitusvastuuseen vuoden 1948 jälkeen lähes
kahteen vuosikymmeneen. Vastatoimista huolimatta,
SKDL nousi eduskuntavaaleissa 1958 Suomen suurimmaksi
puolueeksi. 1960-luvun puolivälissä SKP hajosi pikku hiljaa
SKP:ksi ja SKDL:ksi. Hajaannus heikensi liikkeen toimintaa."


Henkilökohtainen kokemukseni opiskelijapolitiikasta
Opiskelin itse 1970-luvulla Taideteollisessa korkeakoulussa jossa oli kuumimmillaan käynnissä kommunistisen taistolaisliikkeen vallankaappaus. Kuuluin silloisen graafisen osaston laitosneuvostoon demari jäsenenä ja kävimme mm. SDP:n toimistossa pyytämässä tukea taistolaisten vastaiseen toimintaan. Osastolle oli ilmaantunut taistolaista aatetta kauppaavia opettajia joiden opetuksen taso ei vastannut ammatillisia vaatimuksia. Oppilaat olivat opettajiaan pätevämpiä. SDP:n edustajat kuuntelivat kulmat kurtussa mutta mitään konkreettista apua emme tuolloin saaneet, se mitä kulisseissa mahdollisesti tapahtui ei ole tiedossani. Ehkä seuraavan kappaleen tapahtumat?

Jonkin asteista yhteistyötä demarien ja kommunistien (SKDL/SKP) välillä, alkoi muodostua 1977 jolloin Taideteolliseen korkeakouluun syntyi demokraattinen vastarintaliike TAOS (Taideaineita opiskelevat sosialistit). Taistolaiset olivat SKP:n ääriliike joka kaihersi emäpuoluetta vaikutusvallallaan opiskelijoihin.
1978 nimitettiin TaiK:iin, pitkästä aikaa, ensimmäinen ei-taistolaismielinen rehtori.

Taistolaisten epärealismia oli heidän unelmansa 1971 Metallin lakon laajentamisesta kommunistiseksi vallankumoukseksi Suomessa. Selvää oli, että tuo kourallinen tulisieluisia kommunisteja ei olisi saanut kommunismin vastaista, SDP:n hallitsemaa Metalliliittoa, mukaansa kumoukseen millään ilveellä.
70-luvulla kommunistien osallistumista Metallissa oli jo jossain määrin demokratisoitu sitten kuumimpien 50-60-lukujen. Tämä johtui myös kommunistien valtaosan muuttumisesta entistä salonkikelpoisemmaksi. Se ajoi tuolloin jo enemmän työväestön etua kuin Neuvostoliiton etua.


Mitä on tapahtunut SDP:n vaikutusvallan heikkenemisen myötä
Nyt on myyty jo peräti ulkomaiseen omistukseen suomen tärkeintä infraa, eli valtakunnallisia sähköverkkoja ja tulos näkyy. Niin se maailma muuttuu, kun päättäjät muuttuvat.
Muutakin valtion omaisuutta harkitaan myytäväksi. Viimeisin hanke-ehdotus lienee tieverkoston yksityistäminen Kepun ja Anne Bernerin toimesta. Mahdetaanko ajatella, keiden käsiin se on lopulta joutumassa?
Rajalaitos myi aikoinaan rajan läheisyydestä kasarmeja, ehtona suomalainen ostaja, mutta sittemmin ainakin yksi kasarmeista on kulkeutunut venäläiseen omistukseen.

Suomalaista hyvinvointivaltiota ajetaan alas, kaikilla sektoreilla, ja lujaa. Lama ei ole se ainoa syy, vaan enemmänkin oiva tiliasuus varainsiirtoon.