Suomen kuvalehti on nostanut esiin salaliittoteorioiden tutkijan, Niko Pyrhösen, mielipiteen
aiheesta:
'Tutkija
Niko Pyrhönen seuraa suomalaisia salaliittovaikuttajia. Hän kuvaa
salaliittoteorioita "kollektiiviseksi tarinankerronnaksi".'
SK:n artikkelissa kerrotaan miksi salaliittoteorioita kehitellään. Ei suinkaan
maailman pelastamiseksi vaan omaksi businekseksi. Teorioita levittävillä
sivuilla ansaitaan mainosrahaa. USA on luvattu business foorumi, jonka
keräämästä, helposti johdateltavasta yleisöstä, saadaan merkittäviä tuloja.
Teorioita lukevat ja levittävät ovat salaliittobusineksen ehtymätön energiavara.
Teorioita ei tee "luotettaviksi" asianomaisissa teksteissä
mainittu vaikuttajanimi tai joku titteli tai verkosta varastettu kuva. Näitä käytetään häikäilemättä
teksteissä ja jos asiaa jaksetaan kaivella pidemmälle, alkaa tuon vaikuttajan
tai erikoisasiantuntijan persoona tai rooli huveta olemattomiin, tai hänen
sanomansa liittyykin aivan muuhun asiaan.
Kyseessä on valeinformaatio. Valetiedon levittämistä kutsutaan
informaatiosodankäynniksi, mutta ketä vastaan?
Oikeasti ei yleensä ketään vastaan, vaan omaksi taloudelliseksi hyödyksi.
Miksi valeinformaatio kerää lukijoita? Ihmiset ovat sensaatiohakuisia ja
varsinkin järjestelmään tyytymättömät etsivät jatkuvasti järjestelmän vastaista
tietoa tai järjestelmän toimijoiden toimia arvostelevia artikkeleita.
Salaliittoteoriat syövät uskottavuutta asiallisilta systeemin
arvostelijoilta. Lukijan on syytä oppia erottamaan huuhaa todellisuudesta. Yksi
hyvä keino on tarkistaa referoivat linkit. Johtavatko ne huuhaa verkkolehtiin
vaiko luotettaviksi tunnettujen, paperilehtien artikkeleihin, vaiko toisille
huuhaa sivustoille. Toinen hyvä keino on, etsiä todistusvoimaisia dokumentteja
väitteiden tueksi. Kirjoitukseen linkitetyissä dokumenteissa on syytä
tarkistaa, onko dokumentti aito, vaiko tekaistu. Usein aitous paljastuu sisältöön
paneutumalla. Leimat ja allekirjoitukset on hyvä tarkistaa aidoiksi. Jos
viitataan johonkin tilastoon, tilasto on löydyttävä asianmukaiselta,
viralliselta toimijalta (esim. Tilastokeskus).
Yksi hyvä tuntomerkki vakavasti huomioonotettavaksi artikkeliksi on mainosten
puuttuminen artikkelista. Tämä ei koske paperilehdistön verkkoversiota, jonka
ainoa ansainta verkossa ovat mainokset (jos artikkeli on ilmainen) .
Todella törkeillä huuhaa verkkolehdillä, jos mainoksia on, mainokset noudattavat lehden linjaa,
eli ovat huuhaa tuotteita mainostavia (esim. verkkopelit,m senssipalstat tai suoranaiset
ansalinkit viruksiin). Itseään kunnioittavat yritykset eivät mainontaansa suostu huuhaa
sivustoille laitattamaan.
JOS huomaat valetietoa levittävän ertikkelin, tai salaliittoteoriaa levittävän artikkelin, älä missään nimessä jaa sitä, edes hupimielessä. Valetieto saattaa olla erittäin vahingollista, koska sitä levittää edesvastuuttomat, morallittomat tahot.
Valeinformaation haitallisin muoto on jonkin valtion harjoittama trollaaminen. Se on osa nykyaikaista informaatiosodankäyntiä jolla halutaan muokata kohderyhmän mielipiteitä. Trollaaminen on petollisempaa, kuin varsinaiset "salaliittoteoriat". Ne pyrkivät esiintymään "luotettavina" tietolähteinä sisältämällä osatotuuksia, joiden lähteiksi saadaan luotettavia tahoja ja näin pillotetaan ja pönkitetään artikkelin seassa syötetty valeinformaatio.
