Tuomioja ja pakotteet

Valoa mediapimentoihin

Tämä esille ottamani asia ei ole enää 15.9. uutinen mutta sen todellisuus ja taustat ovat jääneet myyvempien lööppien alle ikävällä tavalla. Suomalaisen median syöttämä propaganda puhuu aina ”maksajien pussiin”.

”Suomi pelasi Venäjän pussiin” huusi Iltasanomat 11.9.2014.

Pienemmällä tietysti luki sylttytehtaan osoite ”Ukrainalaistutkija ryöpyttää Suomen pakotepäätöksestä:”

Näinhän lööpit toimivat.

Pääkirjoituksessa kerrotaan:

”Ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd) mielestä toimeenpanoa olisi ollut syytä lykätä, jotta Venäjä ja Ukraina olisivat saaneet aikaa näyttää käyttävänsä tulitaukoa todelliseen sovun hierontaan.”

Tässä on asian ydin rehellisesti auki kirjoitettuna. Tämä järkevä näkemys on saanut aikaan, mediassa, ylilyöneen hälyn ja propagandalla hyökkäämisen Tuomiojaa vastaan. Käsittämätöntä, ellei oteta huomioon, että Tuomiojan maine halutaan loata ja se tapahtuu juuri median kirjoittelun avulla. Itse mielipide ei Tuomiojaa lokaa.

Tuomioja on erinomaisen oikeassa, että jos käärme pakotetaan nurkkaan, sillä on taipumus iskeä. Putinin luonteenkuva ei ole jättänyt mitään arvailun varaan tuossa suhteessa. Muistammehan myös hänen esille kaivaman ydinpelotteen, sekä Viron ja Suomen suuntaisen uhittelun? Tuomiojan kannanotto tulee ymmärtää tapahtuneen sovittelijan roolissa, rauhan rakentamiseksi.

Seuraavassa kappaleessa ISn propagandan syöttö sitten varsinaisesti alkaa:

”Hallituksen EU-valiokunta oli muodollisesti yksimielinen Stubbin linjattua, ettei pakotteiden täytäntöönpanon vastustaminen ainoana jäsenmaana käy laatuun. Sen jälkeen Tuomioja saneli eriävän mielipiteen, jonka mukaan Suomi voisi vastustaa pakotteita vaikka yksin.”

Tässä kappaleessa on annettu ainakin kaksi hätäiselle lukijalle tarkoitettua, propagandaa palvelevaa, virheinformaatiota:

1)      muutama muukin maa (puolen tusinaa 22 jäsen maasta) halusi viivyttää pakotteita EUssa. Tämä mainitaan pääkirjoituksessa vasta myöhemmin, eli Tuomioja ja Suomi ei siis ollut lainkaan yksin, kuten tässä johdantokappaleessa väitetään

2)      sitä paitsi tuo Tuomiojan kirjoittama poikkeava kannanotto EI ollut ”sanelupäätös”, se oli tarkoitettu salassa pidettäväksi eriäväksi mielipiteeksi historioitsijoita varten (tulee ilmi vasta pääkirjoituksen kohdassa ”Tuomioja selitti”). Mielipide-eron vuotaminen julkisuuteen oli sisäpoliittisesti tarkoitushakuista. Tuomioja on liian vahva poliitikko, joten hänen uskottavuuttaan täytyy horjuttaa lokaamalla hänen kantansa.

Pääkirjoituksessa lainataan HSn artikkelia, jossa  Arkadi Moshes lausuu, että vuodosta syntynyt kohu on vahingoittanut Suomen kansainvälistä mainetta. Huomaa, että Moshes puhuu ”vuodosta syntyneestä kohusta”. Vuotajien olisi näin syytä ottaa todellinen osansa Suomen maineen likaamisesta sisäpoliittisiin tarkoitusperiin käyttämästään tempusta. Nimet esille hyvä media.
Sylttytehdas on tietysti kaikkien ajattelevien ihmisten tiedossa kertomattakin.

Itse asiakirjan vuotaminen mustaa Suomen mainetta, keinoja kaihtamattomalla sisäpoliittisella raadollisuudellaan.

IS jatkaa sivulla 6 otsakkeella ”Suomi pelasi Venäjän pussiin”.

Ingressi kertoo lähteen: Ukrainan ulkomisteriön entinen johtava virkamies.

Kuten kirjoituksen edetessä ilmaistaan: ”riippumattoman ukrainalaisen ICPS-tutkimuslaitoksen johtava asiantuntija Vasyl Filiptshuk”. Mitä tulisi ymmärtää tässä yhteydessä sanalla riippumaton?
ICPSn sivuilla kerrotaan: “The International Center for Policy Studies (ICPS) is one of Ukraine’s top independent think-tanks involved in developing and analyzing public policy.” Eihän tällaisessa roolissaan voi kukaan olla puolueeton ja riippumaton tässä nimenomaisessa asiassa. ”Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt”, pätee tässäkin aivan varmasti.
IS näyttää valitsevan tarkoitukseen sopivimmat lähteet.

Tuomiojan kannanotto sen sijaan ei ollut puolueellinen, kuten tässä artikkelissa valheellisesti väitettiin. Sillä oli tarkoitus antaa aikaa molemmille osapuolille rakentaa rauhaa olematta nurkkaan ajettuna.

Jääkö epäselväksi, kenen asialla olet Iltasanomat?