Propaganda kuuluu kiinteänä osana politiikkaan

Nykysuomen sanakirjasta 1977 lainattuna: ”Propaganda on aatteen tai opin järjestelmällistä levitystä, jolla pyritään muokkaamaan mielipidettä”.

Printtimediassa, sekä sähköisessä mediassa on käyty runsaasti keskustelua informaatiosodan ja muiden epämääräisten sotilaallisten hivuttautumistoimien yhteistyöstä. jota nykytermillä nimitetään "Cybersodankäynniksi".

Omalta kannaltani minua kiinnostaa tietysti vain tuo ”informaatiosota”, sähköinen viestintä ja sen toimintatavat propagandan levittämiseksi.

Propagandasivut

Propagandasivut eri asioiden puolesta, ovat kaikkein selkein ja helposti tunnistettavissa oleva suuntautuneen informaation levitysmuoto. Niille hakeutuvat samanmieliset lukijat ja kirjoittajat.
Propagandasivustoilla pätevät normaalit viestinnän säännöt, eli tarkoitus on vaikuttaa positiivisesti oman asian puolesta. Tästä joukosta pelottavimpia ovat tietysti piilopropagandaa levittävät sivustot jotka ovat julistautuneet ”puolueettomiksi” lähteiksi (näennäisesti).

Jätän, ainakin toistaiseksi, nämä omaan luokkaansa käsittelemättä niitä tämän tarkemmin. Ne paljastavat itsensä yleensä hyvin selkeästi, yhdensuuntaisella yliampuvalla sisällöllään.

Verkkokeskustelut ovat yksi kavalimmista propagandan levittämismuodoista

Medialukutaito pitäisi olla kouluissa oppiaineena? Ilmeisesti kouluissa aiheesta on puhuttu muissa yhteyksissä ja hyvä niin. Yksinkertaista, hyväuskoista lukijaa vedätetään verkkokeskusteluissa sumeilematta haluttuun suuntaan.

Suomalaisessa verkkokeskustelussa on tuttua erilaisten verkkohäiriköiden tekstien kohtaaminen eri keskustelupalstoilla. Fiksuimmat häiriköt vain vedättävät keskustelua haluamaansa suuntaan mutta hyökkäävimmät unohtavat kaikki käytöstavat, ylittäen jopa kunnianloukkauksen rajat. Tällaiset keskustelijat eivät käytä koskaan omaa nimeään. He esiintyvät joko tekaistulla nimellä tai nimimerkillä.
Tekaistua nimeä ja nimimerkkiä vaihdellaan, jotta heidän edustamansa, vastainen mielipidesuunta vaikuttaisi keskustelussa vallitsevalta. Tämä simuloi ”suurten joukkojen” voimaa, joka murtaa heikommat yksilöt. Heikommat yksilöt unohtavat vain, että heitä vastassa on toinen yhtä heikko yksilö, yleensä jopa heikompi.

Vastaväittäjän tyyli on normaalisti vailla minkäänlaisia perusteita. He eivät välttämättä välitä lainkaan paneutua keskustelun alla olevaan asiaan. Vastaväitteitä heitellään tarkoitushakuisesti jokaiseen mahdolliseen kohtaan.
Ammattitaidottoman häirikön tyyli on yleensä myös jankuttava. Hyväksi luultuja argumentteja toistetaan kierros kierroksen jälkeen, koska uutta aihetta ei keksitä tai laiskuudesta johtuen, ei edes viitsitä keksiä paneutumalla keskustelun aiheeseen. Vastauksia häirikkö ei lue tai lukee valikoidusti.
Kun keskustelupalstalta on saatu ajettua kaikki ”normaali” keskustelijat ulos tällaisella roskapuheella, on häirikön tavoite saavutettu ja hyvin tarpeellinenkin keskustelu on näin saatu tapettua.

Paras tapa vastahyökkäykseen on aloitta samasta aiheesta uusi keskusteluketju uudella keskustelijanimellä ja mieluummin jopa uudella foorumilla. Se kannattaa tehdä välittömästi edellisen keskustelun rinnalle jotta aihe ei pääse kuihtumaan häirikön takia.

Yhteiskunnallisista asioista voi myös perustaa keskustelupalstan www.otakantaa.fi palstalle. Se on oikeusministeriön perustama ja hallinnoima foorumi kansalaismielipiteille. Sinne eivät häiriköt yleensä eksy, koska palstalla on taustansa joka pelottaa asiattomia keskustelijoita.

Trollit

Oman häirikköluokkansa edustajia ovat vieraan vallan tai poliittisten ääriryhmien tai aktivistiryhmien ammattikeskustelijat ”trollit”. Heidän tarkoituksenaan on ainoastaan saada oma viestinsä tai tarkoituksellisesti totuuden vastainen tai totuutta kiertelevä informaatio hyväksytyksi ja esille mahdollisimman laajalti. Tällainen palkattu keskustelijajoukko, on hankala vieras keskustelupalstalla, koska sen voiman takaa kokopäivätoimeen perustuva ansio ja hyvä viestinnällinen ammattitaito. Heidän teksteistään harvemmin löytää törkypuheita. He ovat taitavia taivuttelijoita jotka haluavat sanallisesti vaikuttaa keskustelijaan ja kääntää mielipiteen suunta haluamakseen.

Miten on mahdollista erottaa totuus väärästä tiedosta (disinformation)?

Periaatteessa tehtävä on lähes mahdoton, koska ovelin tapa syöttää väärää tietoa jostakin asiasta rakennetaan huolellisesti ja ammattitaidolla. Siihen ei oikeastaan pääse käsiksi totuus-kriteerillä. Disinformaatio on yleensä muodostunut puolitotuuksista tai yhden suunnan totuuksista. Perusteluina saattaa olla jopa puolueellisten laitosten tekemät, tarkoitukseen ”tilatut” tutkimukset.

Kannattaa vertailla eri tietolähteitä. Voi yrittää löytää, viestin aiheeseen vertaillen, mahdollisimman puolueetonta viestintätahoa. Se on vaikeaa, koska viestintäyrityksissä toimittajat ovat henkilöitä ja henkilökohtainen mielipide värittää aina kirjoituksen. Sille ei mahda mitään. MUTTA mitä useammasta kanavasta samasta aiheesta asian lukee, sitä lähemmäksi totuutta pääsee.

Tätäkään artikkelia ei kannata uskoa ehdottomana totuutena vaan aiheesta on hyvä etsiä tietoa myös muista lähteistä. Minulla ei ole tässä asiassa ”puolta”. Etsin päivittäin itsekin totuutta ja aina se tuntuu ilkkuvan askeleen edellä tavoittamattomissa.  

Terrorismi ja sosiaalinen media

Terroristien perustamat Twitter- tai muut sosiaalisen median sivut, ovat toimineet erinomaisesti palvelleet heidän pelottelupropagandaansa.

Twitter on sulkenut mm. telotusvideoita esittelevät tweet-tilit.

Tässä ei ole kysymys sananvapauden tarkoituksellisesta rajoittamisesta vaan väkivaltaa ihannoivien ääriryhmien julmuuksia esittelevän materiaalin julkaisun estämisestä.

Terrorismia ihailevia ja terrorismia käsitteleviä keskusteluja seurataan myös hyvin tarkkaan poliisin toimesta. Siitä kertovat mm. mediassa näkyneet pidätykset.

Poliisin on hyvä olla tietoinen myös sellaisista sosiaalisista verkkokanavista, joita näyttää syntyvän kuin sieniä sateella. Varsinkin nuorisolle tähdätyt sosiaalisen median uudet muodot on hyvä pitää tarkkailun alla. Ei sensuuri mielessä vaan rikoksen ehkäisymielessä. Web botit ja crawlerit etsivät kyllä tehokkaasti sopivilla avainsanoilla, kunhan niille annetaan oikeat osoitteet jäsenyydet ja protokollat. Koko verkon kahlaaminen on liian hidasta puuhaa tehokkaillakin koneilla jos tuloksia halutaan nopeasti. Tulokset on joka tapauksessa lopuksi seulottava koneen keräämästä lopputuloksesta käsin. Nyt on nopeus valttia.

Sananvapaudesta mediassa

Suomalainen sananvapaus on saanut minulta kyytiä jo muualla blogissani. Voinen ottaa asian kuitenkin esille uudelleen tässä yhteydessä.

Silmiin on pistänyt suomalaisen median erittäin laajasti hyväksymä ”vaitiolovelvollisuus” Suomen oikeuslaitoksessa tehtailluista hyvävelituomioista. Yksittäisten tuomareiden kompurointeja on nähty mutta itse koko oikeuslaitosta kattavaan ”virkavirheiden” tuotantoon (lain vastaiset tuomiot) ja niiden peittelyyn osallistuvan kollegion ja poliittisesti valitun ”oikeusvalvonnan” toimia on lähinnä pyritty peittelemään tai vaikenemaan kuoliaaksi.
Suomen oikeusvalvonta vaikuttaa olevan perustettu oikeuslaitoksen oman maineen puhdistamiseksi, ei oikeudessa vääryyttä kärsivien suojaksi ja väärien, lainvastaisten tuomioiden oikaisemiskesi.

Tästä en minäkään puhuisi, jos näyttöä asiasta ei olisi.

Suomalaiseen mediaan pätee samat asiat kuin ulkomaiseen, eli omistajan ääni ratkaisee. Myös yksittäisen toimittajan mielipide näkyy, sehän on selvää, mutta ei toimittaja myöskään halua omaa työpaikkaansa ja toimeentuloaan heikentää omistajan linjan vastaisilla artikkeleilla.

Case oikeuslaitos ja media

YLEn tuottama tutkimus asianajajien ja tuomareiden keskuudessa sai aikaan pienen älähdyksen. Ensimmäisen osan tullessa julkisuuteen tuomariliiton edustaja hyökkäsi välittömästi YLEn kimppuun vastineessaan. Kalikka kalahti.
Seuraava vaihe tutkimuksesta oli suoritettu pian ensimmäisen jälkeen, joten tuomarit oli herätetty vastaiskuun ja syyttävä sormi käännettiin nyt asianajajien, sekä syyttäjien suuntaan. Syntyi vähän sellainen ”eipäs, juupas”, vaikutelma, joka huonolla medialukutaidolla varustettuja saattoi hyvinkin hämmentää.  Kuitenkin, jos osaa ja on viitseliäisyyttä lukea ja vertailla tutkimustuloksia, ei lopputulos jää epäselväksi.

Osasyynä on, kuten tutkimustulosten mukana olevissa haastatteluissa mainitaan, myös tuomarien työmäärät suhteessa tarjolla oleviin resursseihin ja oikeuslaitoksen budjetin vähäisyys ja leikkaukset. Näiden seikkojen ei pitäisi kuitenkaan vaikuttaa tuomarin moraaliin. Ostettu tuomari ei kuulu oikeuslaitoksemme edustajien joukkoon. Häntä ei vain millään saada erotetuksi tai edes todellista rikkomusta vastaavasti tilille järkyttävän vahvan, lain takaaman suojan vuoksi. Vääriä tuomioita on myös erittäin vaikea oikaista kollegiaalisuudella betonoidun muurin vuoksi.

Vastakkaisten osapuolien kuuleminen on osa puolueetonta oikeudenkäyntiä, kuten se on myös hyvän lehtimiestavan mukaista. Sen mukaan oikeus on tähän mennessä tapahtunut. Nyt odotellaan, kuinka kansa tuomarinsa tuomitsee. On muistettava, että tällä kertaa kansalla on ”laaja harkintavalta”. Sehän on ollut oikeuslaitoksen laajasti viljelemä etuisuus ja tulee esille räikeästi kaikissa lain ohittavissa tuomioissa. Oikeusvalvonta vetoaa puuttumattomuuttaan yleensä juuri siihen jos se johonkin yleensä vaivautuu vetoamaan, yleisimmän  ”tutkimatta jättämis” -vaihtoehdon korvikkeena.

Todellisuudessa Suomessa on sananvapaus ainoastaan Internetissä. Sitä ei toistaiseksi sensuroida. Sikäli kun asiasta käydään keskustelua loukkaamatta kenenkään kunniaa tai levittämättä salaiseksi luokiteltua tietoa. Internet tosin mahdollistaa senkin, kuten olemme uutisista lukeneet. Tiedon kerran jouduttua nettiin, sitä on hankalaa sieltä kokonaan poistaa ja nopeana viestimenä tieto on jo saavuttanut kiinnostuneimmat lukijansa, ennen kuin sitä ehditään verkosta poistamaan.

Tietovuodoista

Salaisesta tiedosta ja sen levittämisestä on ollut nyt vuoden 2014 aikana hyviä esimerkkejä. Salainen tieto ei ole tarkoitettu levitettäväksi mutta sitä levittää poliittisia tarkoitusperiään ajavat henkilöt. Samat henkilöt nostavat äläkän, jos heistä levitetään tietoa jonka tulisi olla salaista, tämähän on selvää. Tapaus Assange / Wikileaks on kaiketi tietovuodoista tällä hetkellä maailman kuuluisin. https://wikileaks.org/

Suomessa tapahtuneissa, tämän vuoden aikaisissa tietovuodoissa, on tähdätty tulossa oleviin vaaleihin. Poliittisia asemia pyritään pönkittämään vastapuolen mustamaalaamisella.
Vaikka levitetty tieto toisinaan ei ole edes jollekulle ”vastapuolen” poliittiselle henkilölle oikeasti edes vaarallista, halutaan mediassa tällainen leima siihen sittemmin lyödä. Pitää muistaa aina ”sen lauluja laulat” -sanonta.
Tietovuoto on aina lahja medialle. Siitä saa reviteltyä komeita myyviä lööppejä. Toimittajat mässäilevät mielellään haaskoilla, löylyä lyöden ja lyötyä lyöden. Tämä sama on sen koulunpihalla tapahtuvan joukkokiusaamisenkin mekaniikka.

Venäläinen tapa suitsia sähköistä mediaa ja levittää disinformatiota

Venäjä tuottaa verkkokeskusteluihin runsaasti propaganda-lausuntoja Ukrainan toimintansa tueksi (trollit). Vastaavan sisältöisiä blogeja, FaceBook sivuja ja Tweet-tilejä löytyy verkosta roppakaupalla. Länteen suunnattua informaatiomateriaalia ylläpidetään tehokkaasti ja jatkuvasti, koska kotimaassa Venäjällä media on vallanpitäjien hallussa mutta ulkomailla tilanne on toisin ja sana vapaa. Länsimaihin täytyy yrittää vaikuttaa muilla mielipiteenmuokkauskeinoilla.

Sananvapauden kuristumisesta Venäjällä kertoo Putinin sisäpiirin ilmestyminen eri mediatalojen johtoon (National media groupin hallituksen puheenjohtajaksi nimitettiin voimistelijatar Alina Kabajeva 2014 jonka arvellaan olevan Putinin rakastajatar), sekä VKontakte yhteisöpalvelun pääjohtajaksi nostettiin Boris Dobrodjev joka on Oleg Dobrodjevin poika joka taas on Venäjän valtiollisen TV yhtiön; VGTRK:n johtaja.  VKontakten oli jo aikaisemmin siirtynyt Putinia lähellä olevan oligarkin, Aliser Usmanovin hallintaan.
Omistaja kertoo aina, millä puolella median viesti on.
Venäjällä on myös ollut vahvaa aikomusta Internet verkon sulkemiseen ”hätätapauksissa”. Kun hallitsevan joukon toimet ovat tulleet nyt viimeaikoina hyvinkin tutuiksi, ne hätätapaukset saattavat olla tulevaisuudessa tiuhassa.

Kiinalainen tapa suitsia sähköistäkin mediaa

Kiina on tullut jo aikaa sitten kuuluiskasi suljetusta Internetverkostaan.
Google joutui ankaraan kädenvääntöön Internet sensuurista Kiinan johdon kanssa. Google hävisi kisan ja vetäytyi Hongkongin puolelle jättäen Kiinan hakukonemarkkinat kiinalaiselle Baidu yhtiölle. Kiinalaiset nörtit kyllä onnistuvat puikkelehtimaan lännen verkkosivuille vaivatta edelleenkin mutta tavallinen verkkokansa kuuntelee isoveljen sanaa ja on tarkassa sanojenvalinta kontrollissa.

Pohjois-Korea kulkee vakain askelin Kiinan viitoittamaa sananvapaustietä

Internet on tunnetusti kielletty Pohjois-Koreassa. Amnesty International toteaa pohjoiskorealaisten sananvapaudessa olevan ”vakavia” rajoituksia.

Jos media on hallituksen täydessä valvonnassa, ei hallituksen vastaista informaatiota mediassa esiinny. Länsimaalaisen korvissa Korean uutislähetykset kuulostavat lähinnä koomisilta johtajan ylistyksineen.

Kaikissa diktatuureissa ymmärretään erinomaisesti, että tieto on valtaa ja yksi kansan alistamisen keinoista.

U.S.A. on aina osannut informaatiosodankäynnin

Emme yleensä enää edes huomaa, koska meihin yritetään vaikuttaa USA:n suunnalta.

Erinomaisesti vaikuttaminen näkyy USA:n tuottamissa TV ohjelmissa. Niissä levitetään sumeilematta amerikkalaista elämäntapaa ja filosofiaa.

Tehkää testi jossa jonkin aikaa katselette vain esim. pohjoismaisia dekkareita ja sen jälkeen katsotte yhden USA:ssa tuotetun vastaavan leffan, ette voi olla huomaamatta eroa sisällön asenteellisuudessa.

Vapaassa demokratiassa tietoa ei sensuroida, vaan sitä levitetään asenteellisesti muokatuissa, siisteissä paketeissa.

Parempi tietysti niin, kuin Venäjän-Kiinan-Korean mallin mukaisesti. Katsojalle jää demokraattisesti toimivissa länsimaissa aina valinnanvapaus valita toisia vaihtoehtoisia mediapaketteja.

Afrikan diktatuurit ja uskonnoilla hallitseminen ovat oma joukkonsa

Koska Afrikan valtioissa on kehittymätön tai heikko media ja informaatioverkosto, sen hallitsijoiden tai vaikuttajien mahdollisuudet levittää omaa asiaansa palvelevaa informaatiota on jäänyt paljolti uskontojen harteille. Uskonnoilla on taipumus levitä ihmisten mukana, muun median saavuttamattomiin periferioihin ja sen sisältämät asenteet saavat vaikuttaa kansaan vapaasti.

Kautta aikojen hallitsijat ja nimenomaan uskonnolliset hallitsijat ovat käyttäneet uskontoa oman valtansa pönkittämiseen. Koraani, raamattu ja muut uskontojen perusteokset tulkitaan aina sopivasti omiin tarkoitusperiin soveltuen. Kirjojen todellinen sanoma saa jäädä varjoon. Usein kuulijat eivät edes osaa lukea, joten vastaväitöksiä tuskin yleisöstä kuullaan.

Saman tyylinen uskonnolla hallitseminen on kuulunut myös Lähi-idän maihin vuosisatoja, eikä ole kulunut vielä kummoistakaan aikaa, kulttuurin mittapuulla, kun myös Euroopassa viestintää hallitsivat hallitsijoiden tukemat eri uskontojen sanansaattajat.

Hiipivä sananvapauden rajoittamisyritys Euroopan Unionin suunnalta

Uskonnot tulkitsijoineen ja saarnaajineen ovat korvautuneet länsimaissa ”vapaalla” medialla ja verkkoviestinnällä. Kuinka kauvan Internetin sananvapaus demokraattisissa länsimaissa tulee kestämään, on pitkälti kansalaisten omissa käsissä.

Surullinen yritys länsimaisen mielenilmaisunvapauden tukahduttamiseksi on tehty EU:n ihmisoikeustuomioistuimessa. Päätöksestä uutisoitiin tämän vuoden 2014 tammikuussa.

Kirjoitin blogissani aiheesta otsikolla: EIT rajoittaa sananvapautta DELFI-päätöksellään.

” DELFI tuomiossaan EIT tulkitsi EFFIn (Electronic Frontier Finland) kommentin mukaan väärin Euroopan neuvoston aikaisempia linjanvetoja ja EU säännöksiä verkkomedian sananvapaudesta”.

”Keskustelupalstojen sulkeminen ennakkosensuurin taakse olisi suora isku vasten kansalaisten sanavapautta. Olemmeko me EU:ssa menossa kohti Kiinan tai Venäjän käytäntöjä? Kuka EU poliitikoista haluaa astua julkisuuteen allekirjoittamaan tällaisen käytännön voimaantulon? Olisi hyvä, ja demokratian mukaista, nähdä päätökseen osallistuneiden tuomareiden nimet”.

Meillä on äänioikeus. Jos havaitsemme, että tietyt puolueet ja henkilöt toimivat nykyisissä poliittisissa viroissaan, siis myös Euroopan Unionissa, sananvapautta kaventavasti, meidän tulee osoittaa tahtomme pudottamalla sellaiset henkilöt ja puolueet vallasta.

Jäikö jotain tärkeää käsittelemättä?

Toimittanut:

Hannu Kuukkanen (todellinen persoona sanojensa takana)

Erikoistutkija /VTT Media. Eläkkeellä

Valmistui Tadeteollisen korkeakoulun Kuvallisen viestinnän laitokselta vuonna 1978.
Toiminut sähköisen median palvelujen suunnittelijana ja käytettävyyden tutkijana, EU hankevalmistelijana ja EU-ja kotimaisten kansallisten projektien vetäjänä koordinaattorin puolella.

CV: http://www.webcag.fi/curricu.htm