Pieniä vihreitä miehiä Kanervan vaalitilaisuudessa?

Venäjämieliset keskeyttivät Kanervan puheen Turussa - ”Harvinaisen aggressiivinen tilaisuus”

Lähialue|Turun Sanomat 16.4.2015 20:24 HS kommentoi kirjoitusta 17.4.

http://www.ts.fi/uutiset/turun+seutu/759186/Venajamieliset+keskeyttivat+Kanervan+puheen+Turussa++Harvinaisen+aggressiivinen+tilaisuus

  

"Kanervan mukaan paikalle tulleet häiriköt olivat suomalaisia."

Tämänkin uutisen tarkastelussa tarvitaan runsaasti medianlukutaitoa. Oliko tämä Kanervan vaalitemppu huomion saamiseksi? Politiikassa tuntuu kaikki olevan luvallista.

 

Ottamatta kantaa siihen, onko tilaisuus Kokoomuksen, vai jonkun muun puolueen, on Suomen kansalaisilta ala-arvoista moraalia osoittavaa, mennä Venäjän kelkkaan ulkopolitiikkaa käsittelevässä tilaisuudessa, edes vaalitemppuna.

Muinoin Neuvostoliitto sai myös vetoapua Suomen Kommunisteilta, Suomen liittämiseksi itseensä. Onko tämä muutaman henkilön ryhmä yrittämässä nyt samaa? Onko Putinin Venäjä niin houkutteleva, vai erehtyykö Kanerva vain luulemaan pieniä vihreitä miehiä suomalaisiksi? Olivatko miehet hänelle tuttuja? Olivatko miehet poliisille tuttuja? Kuka muu kuin Kanerva, todensi oikeasti miesten kansalaisuuden?

 

Tosin, suomalaiset ovat tunnetusti olleet, kautta aikojen, oman pesänsä likaajia ja maansa myyjiä.

Tänä päivänäkin Venäjän rajan käytöstä poistuneita rajavartioiden rakennuksia on myyty venäläisille iloisesti. Niistä on helppo ponnistaa pelastamaan väärinkohdeltuja venäläislapsia tarpeen tullen (vapaaehtoisvoimin). Suomessa herätään hämäläisen hitaasti arkirealismiin Venäjän naapurina. Pelottelua ei tarvita mutta järjenkäyttökään ei ole kiellettyä.

"Epä-älyllinen keskustelu" Suomen vaalipaneeleissa

Annu Passoja YLE Ajantasan uutispuntari

http://areena.yle.fi/radio/2731777

Epä-älyllinen keskustelu (Aalto yliopiston Pertti Haaparanta)

http://www.hs.fi/talous/a1426913818570 ja siihen liittyvä jatkokeskustelu

 http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2015/03/26/talta-nayttaa-suomen-epa-alyllinen-keskustelu-ulkomailla/20153784/12?rss=4 (Taloussanomien osuuden leikkeet YLE:n alapuolella)

Suomalaiset poliitikot kunnostautuvat taloudenhoitolausumillaan vaalihuuman melskeessä.

Keskustelu on malliesimerkki siitä, kuinka kansaa manipuloidaan "talouden puolitotuuksilla", eli puhe on tyypillistä vaalipropagandaa. Kuka uskaltaa luvata enemmän?

Mikäli aiheesta ei saada aikaiseksi yhteismitallista keskustelua, keskustelu on täysin turhaa ja kaikissa tapauksissa harhaanjohtavaa.
Tässä artikkelissa on koottuna muutaman asiantuntijan näkemys aiheesta.

Lauri Uotila ja Sari Lounasmeri kommentoivat Uutispuntarissa Haaparannan "Epä-älyllisyys" -lausumaa.

Alla lyhennelmä Sampo konsernin pääekonomisti Uotilan terveisistä poliittisille keskustelufoorumeille.

Uotila toteaa, että keskusteluissa on monia epämääräisyyksiä. Unohdetaan termejä, muistetaan numeroita väärin jne.

Vaalipaneeleissa sanotaan heittoina: "Meidän pitää kannustaa yrityksiä lisäämään vientiä". Kannustaminen on melko kevyt katteeton käsite jos sen taakse ei saada konkreettisia toimenpiteitä.

Entä ne "leikkaukset"? Mistä leikkausmiljardit lasketaan? Pitäisi olla yhteiset mittarit kaikilla.

"Suomi velkaantuu" sanotan. Suomi ei velkaannu, valtio sen sijaan velkaantuu. Entä yritykset ja kotitaloudet? Mikä on kansalaisten ostokyky tai yksityishenkilöiden ja yritysten pankki tai sijoitusvarallisuus?

Puhutaan bruttovelasta. Mitä on rahoitussaamisissa eli tulopuolella? Velkakorko on lähellä nollaa tai jopa negatiivinen mutta saamispuolella korko on yleensä huomattavasti parempi. Ne tuottavat enemmän korkotuloja kun velka korkomenoja.

Valtion velalla pelotellaan kuluttajia (äänestäjiä) tarpeettomasti. "Sillä pelotellaan aivan liikaa ja sitä ei ymmärretä."

Nyt on pakko ottaa joka tapauksessa velkaa. Ei kerralla voida kuutta miljoonaa leikata mitenkään järkevästi (sanoivatpa puolueen edustajat vallipaneeleissaan mitä tahansa).

Uotila jatkaa. Miten "elvytetään"? Veron alennuksia, rakenneuudistuksia menoleikkauksia. Tarkemmin mitä? Ei mitään ylimalkaista voida edes luvata saati tehdä. Teiden ja rautateiden rakennusta, korjaustoimintaa kuten "homekoulut ja päiväkodit heti kuntoon".

Yksi Uotilan ehdotus on lapsilisien leikkaus. Ylempituloisilta lapsilisät pois kokonaan ja alimpaan tuloluokkaan lisiä voidaan vaikka lisätä ja keskituloisilta vähän leikataan.

Verotuspuolella työtulovähennystä, ja tasapuolisuuden vuoksi eläketulovähennystä voidaan korottaa, että pienituloisilla ostovoima nousee.

Puolustusmenoja on leikattava Venäjän tilanteesta huolimatta. Nyt ulkopoliittisella tilanteella on saatu aikaan (aivopesty) Puolustusvoimille uusia kalustohankintoja. Mm. Hornetteja on tulossa lisää.

Ovatko leikkaukset välttämättömiä vaiko vaarallisia, kuten kahta eri mieltä nyt ollaan?

Uotilan kanta on, että menetelmäerot syntyvät pessimismin ja optimismin kautta.

"Optimistit on oikeassa" toteaa Uotila.

Taloussanomien kommentteja "epä-ällyllisestä" keskustelusta Suomen ulkopuolisin voimin

http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2015/03/26/talta-nayttaa-suomen-epa-alyllinen-keskustelu-ulkomailla/20153784/12?rss=4

Göran Hjelm Konjunkturinstitutetista Ruotsista, huomauttaa, että julkisilla investoinneilla voidaan parantaa työttömyyttä.

Työttömät saadaan töihin, kun rakennetaan uusia julkisia rakennuksia tai vaikkapa teitä. Suomessa työttömyysaste nousi helmikuussa yli 10 prosenttiin.

Silvana Tenreyro London School of Economics:ista kommentoi, ettei Suomen kannata noudattaa tiukkaa säästöpolitiikkaa.

– Investoinnit julkisiin hankkeisiin, kuten koulujen ja rautateiden rakentamiseen, hyödyttävät enimmäkseen kotimaan taloutta.

Elvytyksen hyötyjen valumista ulkomaille Tenreyro ei pelkää.

http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2015/03/26/huippuekonomisti-suomesta-velkaelvyttaminen-kuin-vahvaa-kahvia/20153786/12?pos=armpit

 

Hans-Werner Sinn taloustutkimuslaitos Ifo-insituutin johtaja (Saksa) muistuttaa myös "väestötieteellisistä ongelmista". Suuret ikäluokat vanhenevat ja siitä aiheutuu ongelmia huoltosuhteeseen. Tämän takia monen maan täytyisi nyt hartiavoimin yrittää vähentää julkista velkaansa.

Sinn ei usko, että keynesiläinen talouspolitiikka tehoaa Suomen ongelmiin, koska maa ei kärsi kysynnän puutteesta.

– Jos Suomessa olisi vain väliaikaista kysynnän puutetta, lainaaminen olisi oikea ratkaisu. Suomen talouden ongelmat ovat kuitenkin kestäneet jo niin pitkään, ettei ole uskottavaa ajatella ongelmien johtuvan kysynnän puutteesta.

– Suomesta löytyy erinomaisia insinöörejä ja luovaa ajattelua. Ainoastaan heistä ja tästä luovuudesta maa voi löytää tulevaisuutensa suunnan, ei lisäämällä julkista velkaansa ja elämällä tulevien sukupolvien kustannuksella.

Sinn rakentaisi uudet koulut ja rautatiet leikkaamalla julkista sektoria rasittavia kuluja.

Hän ei lämpene ajatukselle, että lainaa kannattaisi ottaa, koska Suomi saa sitä nyt erittäin matalalla korolla. 

– Tällaisessa tilanteessa tuntuu houkuttelevalta ottaa lisää lainaa, mutta vaikka korko on nollassa, julkinen velka on tulevien sukupolvien taakka.

Taloustieteen tohtori Tim Oliver Berg  (samoin Ifo-tutkimuslaitoksesta) muistuttaa, että lainan saanti edes halvoilla koroilla ei automaattisesti tuo paljon kaivattua talouskasvua.
– Bergin mukaan velkarahalla kannattaa investoida sellaisiin projekteihin, jotka tuottavat varmasti talouskasvua. Julkisia hankkeita ei kannata laittaa väkisin vireille.
– Silloin kannattaa vähentää valtionvelkaa veronkorotuksin tai säästöillä, hän kommentoi.
Berg ei osaa sanoa, valuisivatko investointeihin käytetyt rahat ja julkiset investoinnit lisääntyvän kulutuksen ja piristyvän kaupan kautta ulkomaisten yritysten tai sijoittajien käsiin.

(Oliko Pisararatahanke väkisin vireille puserrettu? Tuskinpa, koska sitä oli valmisteltu jo vuosikausia. Tosin, sen kannattavuuslaskelmat olivat aina erilaiset, riippuen laskijan tarkoitusperistä).

Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja toteaa leikkauksista (loppukaneetti hänen laajasta kirjoituksestaan)
http://tuomioja.org/blogi/2015/03/mika-se-on-se-kestavyysvaje/
Kestävyysvajelaskelmat ovat kaiken kaikkiaan niin epävarmojen tulevaisuutta koskevien odotusten varassa, että niiden takia ei kannata ryhtyä heti suuriin nykyistä lamaa syventäviin ja talouskasvua leikkaaviin toimiin
Tämä ei tarkoita etteikö meillä olisi edessä isoja ja välttämättömiä tuottavuutta, työntekomahdollisuuksia ja julkisen talouden rahoitusasemaa parantavia rakenneuudistuksia, mutta niiden todellisia onnistumisen mahdollisuuksia ei tule pilata  ylimitoitetuilla, huonosti valmistelluilla ja suorastaan paniikinomaisilla leikkauslistoilla.

(Tuomiojan artikkelissa annetaan selkeitä pohjatietoja ja selvitystä "kestävyysvajeeseen" liityvistä muuttujista ja taloudellisista perusseikoista, joilla keskustelua leikkauksista ja valtion velankestokyvystä voitaisiin yhteismitallistaa jos sellaiseen tahtoa poliittisissa keskusteluissa olisi)

Suomen harjoittama viestintä ja kylmä sota

24.3.2015 YLE Radio Suomi Ajantasa "Lentoharjoitus ja hyvinvointivaltio"

Mielenkiintoinen keskustelu aiheesta:

Suomen harjoittama viestintä ja kylmä sota, löytyy YLE Areenasta toistaiseksi.

Suomi, Ruotsi ja Yhdysvallat ovat mukana. Harjoitus kulkee nimellä "Training event" = Lentokoulutustapahtuma.

Mitä harjoitustapahtuma tarkoittaa?

Lähetyksessä haastateltiin mm. everstiluutnantti Antti Koskelaa, Satakunnan lennostosta.

Poliittinen tilanne Pertti Salolainen ja Jussi Niinistö: Mm. Ämarin yhteisharjoituksista ja niiden kutsu-epäselvyyksistä.

Miksi ei menty mukaan? Normaalia harjoitustoimintaa jota on harjoitettu aiemminkin ja säännöllisesti. Ei mitään varsinaista syytä olla pois, paitsi tämän hetkinen poliittinen tilanne. Herättää suuremman kysymyksen, että miksi ei voitu mennä.

Haastattelussa käsiteltiin myös UTVA-vuoto Ämarin tapauksessa. Jussi Niinistö: "Vuodon selvittämisen vastuu on tasavallan presidentillä". 

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta on Suomen ulkopoliittisen päätöksen teon ydin josta EI tulisi syntyä tietovuotoa.

HK: Kuinka suuriin moraalittomuuksiin ja Suomen turvallisuuden heikentämiseen, voidaankaan yltää Suomessa vain sisäpoliittisen pelin tarkoituksessa? Täytyykö tällä alueella tapahtua jotakin todella katastrofaalista, että ulkopolitiikan sisäpiirille tarkoitetut tiedot ymmärretään salaisiksi Suomessa? Toisinaan vaikuttaa, että olemme valinneet päättäjiksemme idiootteja ja veronmaksajina olemme maksamassa, näiden idioottien keskinäisen poliittisen pelin tuottamia "laskuja", jotka eivät ole mahdollisesti kriittisessä vaiheessa enää edes rahallisesti korvattavissa. Viittaan tässä myös aiempaan Erkki Tuomiojan, Venäjän pakotepäätösten odottamista kannattavan "eriävän mielipiteen" synnyttäneeseen kohuun, joka oli myös salainen tieto ja levisi samalla tavoin tietovuotona. Haastattelussa mainittiin sisäpoliittisestikin arka verkkovakoiluskandaali ulkoministeriössä, josta tieto kulki uutisten kautta päättäjille. Onko tämä päättäjiemme valitsema uusi tiedotuskäytäntö?

Pertti Salolainen on kiinnittänyt huomiota, että meidän virkakoneistosta, eri tahoilta, vuotaa tietoja. Olisi tärkeää, että näitä tapauksia selvitetään.

HK: Onko tämä vain poliittista sanahelinää, eli on ”tärkeää”, mutta ei varmasti selvitetä koskaan? Seuraan mielenkiinnolla selvittelyä jos sellaista jossain ilmenee.

Vuotaako meidän korkeimmat turvallisuudesta päättävät elimet kuin seula. Erittäin kiitollisia ovat kaikki meidän vahingoittamista harkitsevat valtiot ja niiden strateginen johto. Suomeen ei tarvitse lähettää vakoilijoita, täältä saa salaisimmatkin tiedot lukemalla lehtiä tai kuuntelemalla uutisia.

Lentotukialus-vierailusta

Heinäluoma kysyy: "Mitä viestiä Haglund viestittää ja kenelle, vierailemalla USA:n lentotukialuksella?". Haglund on todennut YLE uutisille, että "Häntä ei huolestuta mitä Venäjällä ajatellaan hänen esiintymisestään Yhdysvaltojen suurimmalla lentotukialuksella".

Pertti Salolainen toteaa, että kutsu oli lähetetty: Isolle-Britanialle, Ruotsille ja Suomelle. "Olisi ollut todella ikävä viesti jos Suomi olisi jäänyt pois sellaisesta tilanteesta johon myös Ruotsi oli kutsuttu" (ja oli paikalla).

Taustaa

 

HK: Täytyy muistaa taustoina, että myös NATO harjoitteli samoihin aikoihin pohjois-Norjassa ja Venäjällä oli laajat sotaharjoitukset Viron ja Suomen rajojen läheisyydessä. Suomen kannalta Kuolan niemimaan seudun harjoitus oli kalustoltaan runsas ja miesvoimainen. Mm. Venäjän ydinaseistus on alueelle vahvasti painottunutta.

Aseet kalisevat ja Suomi vuotaa iloisesti ulkopoliittisesti arkaluontoista tietoa.

Onnea matkaan, sitä tarvitaan kun järki puuttuu.

Lehdistöllä ja muulla julkismedialla on vastuunsa lamasta

Jos joka tuutista toitotetaan, että ”nythän on lama”, se todella sitten on.

Ilahduin suuresti Suomen kuvalehden 47/2014 artikkelista ”Ristiriitaisia viestejä”. Tämä ei tosin ollut sitä mitä eniten toivon. Pääosa artikkelia käsitteli Suomen talouden heikkoa tilaa MUTTA artikkelin loppupuolella oli Elinkeinoelämän keskusliiton positiivisempiakin lukuja esillä. Ne ”ristiriitaiset”.

Teollisuuden tilausten arvo oli 2014 syyskuussa 55% korkeampi kuin vuosi takaperin. Samoin metalliteollisuuden tilaukset olivat kasvaneet peräti 81%. Vienti nousi 10% ja kauppatase nousi 375 miljoonaa euroa ylijäämäiseksi.

TÄLLAISIA UUTISIA NYT TARVITAAN JA PALJON ISOMMIN OTSAKKEIN kuin mitä tässä loppukappaleessa asia oli vaatimattomasti esitetty toimittaja Teppo Tiilikaisen toimesta.

90-luvun laman aikaan sattui kuvaava tapaus: Erään suuren suomalaisen elintarvikefirman tuotepäällikkö oli Saksassa elintarvikealan messuilla vierailemassa ja oli yllättynyt kuinka komeasti Euroopan ja USAn elintarviketeollisuus oli messuilla esillä.

Käytäviä kävellessään hän saapui tyhjään huoneeseen jonka seinillä oli jokunen matkailujuliste Suomesta ja peränurkassa oli pöytä, pari tuolia, sekä kaksi kaverusta oluthanan varressa.

Tuotepäällikkö ihmetteli ääneen, että mitä tämä tarkoittaa? Mitä te myytte? Pojat olivat ilmeisen äimistyneitä myös ja vastasivat hetken hiljaisuuden jälkeen: ”Etteks te tiedä, että Suomessa on nyt lama”.

Niin juuri. Jos on lama, antaa sen rauhassa levitä aivoihin asti.

Kuitenkin, ja onneksi, oli tuolloin myös yrittäjiä jotka ymmärsivät, että NYT on juuri sopiva hengähdysaika valmistautua seuraavaan nousukauteen.

Yritykset voivat kehittää uutta toimintavalmiutta, kehittää tuotteitaan tai jopa uuden tyyppisen yrityksen perustamiselle on hyvä lähtökuoppa. Kun pohjalla ollaan, suunta ei voi olla kuin ylöspäin. Uusi yrittäjä tai tuote on lähempänä samoja lähtöviivoja kuin jo markkinoilla olevat, koska tiedotusta ja markkinointitoimenpiteitä on ajettu kaikkialla alas.

Hiljaisilla markkinoilla on hyvin edullista saada myös korkeatasoista työvoimaa ja omaa toimintaa lanseerattua kohtuu edullisin kustannuksin ja valloittaa markkinoita hiljaisemmilta, lamaa surkuttelevilta kilpailijoita. Halpaa rahaakin on ymmärtääkseni tarjolla investointeihin.

Propaganda kuuluu kiinteänä osana politiikkaan

Nykysuomen sanakirjasta 1977 lainattuna: ”Propaganda on aatteen tai opin järjestelmällistä levitystä, jolla pyritään muokkaamaan mielipidettä”.

Printtimediassa, sekä sähköisessä mediassa on käyty runsaasti keskustelua informaatiosodan ja muiden epämääräisten sotilaallisten hivuttautumistoimien yhteistyöstä. jota nykytermillä nimitetään "Cybersodankäynniksi".

Omalta kannaltani minua kiinnostaa tietysti vain tuo ”informaatiosota”, sähköinen viestintä ja sen toimintatavat propagandan levittämiseksi.

Propagandasivut

Propagandasivut eri asioiden puolesta, ovat kaikkein selkein ja helposti tunnistettavissa oleva suuntautuneen informaation levitysmuoto. Niille hakeutuvat samanmieliset lukijat ja kirjoittajat.
Propagandasivustoilla pätevät normaalit viestinnän säännöt, eli tarkoitus on vaikuttaa positiivisesti oman asian puolesta. Tästä joukosta pelottavimpia ovat tietysti piilopropagandaa levittävät sivustot jotka ovat julistautuneet ”puolueettomiksi” lähteiksi (näennäisesti).

Jätän, ainakin toistaiseksi, nämä omaan luokkaansa käsittelemättä niitä tämän tarkemmin. Ne paljastavat itsensä yleensä hyvin selkeästi, yhdensuuntaisella yliampuvalla sisällöllään.

Verkkokeskustelut ovat yksi kavalimmista propagandan levittämismuodoista

Medialukutaito pitäisi olla kouluissa oppiaineena? Ilmeisesti kouluissa aiheesta on puhuttu muissa yhteyksissä ja hyvä niin. Yksinkertaista, hyväuskoista lukijaa vedätetään verkkokeskusteluissa sumeilematta haluttuun suuntaan.

Suomalaisessa verkkokeskustelussa on tuttua erilaisten verkkohäiriköiden tekstien kohtaaminen eri keskustelupalstoilla. Fiksuimmat häiriköt vain vedättävät keskustelua haluamaansa suuntaan mutta hyökkäävimmät unohtavat kaikki käytöstavat, ylittäen jopa kunnianloukkauksen rajat. Tällaiset keskustelijat eivät käytä koskaan omaa nimeään. He esiintyvät joko tekaistulla nimellä tai nimimerkillä.
Tekaistua nimeä ja nimimerkkiä vaihdellaan, jotta heidän edustamansa, vastainen mielipidesuunta vaikuttaisi keskustelussa vallitsevalta. Tämä simuloi ”suurten joukkojen” voimaa, joka murtaa heikommat yksilöt. Heikommat yksilöt unohtavat vain, että heitä vastassa on toinen yhtä heikko yksilö, yleensä jopa heikompi.

Vastaväittäjän tyyli on normaalisti vailla minkäänlaisia perusteita. He eivät välttämättä välitä lainkaan paneutua keskustelun alla olevaan asiaan. Vastaväitteitä heitellään tarkoitushakuisesti jokaiseen mahdolliseen kohtaan.
Ammattitaidottoman häirikön tyyli on yleensä myös jankuttava. Hyväksi luultuja argumentteja toistetaan kierros kierroksen jälkeen, koska uutta aihetta ei keksitä tai laiskuudesta johtuen, ei edes viitsitä keksiä paneutumalla keskustelun aiheeseen. Vastauksia häirikkö ei lue tai lukee valikoidusti.
Kun keskustelupalstalta on saatu ajettua kaikki ”normaali” keskustelijat ulos tällaisella roskapuheella, on häirikön tavoite saavutettu ja hyvin tarpeellinenkin keskustelu on näin saatu tapettua.

Paras tapa vastahyökkäykseen on aloitta samasta aiheesta uusi keskusteluketju uudella keskustelijanimellä ja mieluummin jopa uudella foorumilla. Se kannattaa tehdä välittömästi edellisen keskustelun rinnalle jotta aihe ei pääse kuihtumaan häirikön takia.

Yhteiskunnallisista asioista voi myös perustaa keskustelupalstan www.otakantaa.fi palstalle. Se on oikeusministeriön perustama ja hallinnoima foorumi kansalaismielipiteille. Sinne eivät häiriköt yleensä eksy, koska palstalla on taustansa joka pelottaa asiattomia keskustelijoita.

Trollit

Oman häirikköluokkansa edustajia ovat vieraan vallan tai poliittisten ääriryhmien tai aktivistiryhmien ammattikeskustelijat ”trollit”. Heidän tarkoituksenaan on ainoastaan saada oma viestinsä tai tarkoituksellisesti totuuden vastainen tai totuutta kiertelevä informaatio hyväksytyksi ja esille mahdollisimman laajalti. Tällainen palkattu keskustelijajoukko, on hankala vieras keskustelupalstalla, koska sen voiman takaa kokopäivätoimeen perustuva ansio ja hyvä viestinnällinen ammattitaito. Heidän teksteistään harvemmin löytää törkypuheita. He ovat taitavia taivuttelijoita jotka haluavat sanallisesti vaikuttaa keskustelijaan ja kääntää mielipiteen suunta haluamakseen.

Miten on mahdollista erottaa totuus väärästä tiedosta (disinformation)?

Periaatteessa tehtävä on lähes mahdoton, koska ovelin tapa syöttää väärää tietoa jostakin asiasta rakennetaan huolellisesti ja ammattitaidolla. Siihen ei oikeastaan pääse käsiksi totuus-kriteerillä. Disinformaatio on yleensä muodostunut puolitotuuksista tai yhden suunnan totuuksista. Perusteluina saattaa olla jopa puolueellisten laitosten tekemät, tarkoitukseen ”tilatut” tutkimukset.

Kannattaa vertailla eri tietolähteitä. Voi yrittää löytää, viestin aiheeseen vertaillen, mahdollisimman puolueetonta viestintätahoa. Se on vaikeaa, koska viestintäyrityksissä toimittajat ovat henkilöitä ja henkilökohtainen mielipide värittää aina kirjoituksen. Sille ei mahda mitään. MUTTA mitä useammasta kanavasta samasta aiheesta asian lukee, sitä lähemmäksi totuutta pääsee.

Tätäkään artikkelia ei kannata uskoa ehdottomana totuutena vaan aiheesta on hyvä etsiä tietoa myös muista lähteistä. Minulla ei ole tässä asiassa ”puolta”. Etsin päivittäin itsekin totuutta ja aina se tuntuu ilkkuvan askeleen edellä tavoittamattomissa.  

Terrorismi ja sosiaalinen media

Terroristien perustamat Twitter- tai muut sosiaalisen median sivut, ovat toimineet erinomaisesti palvelleet heidän pelottelupropagandaansa.

Twitter on sulkenut mm. telotusvideoita esittelevät tweet-tilit.

Tässä ei ole kysymys sananvapauden tarkoituksellisesta rajoittamisesta vaan väkivaltaa ihannoivien ääriryhmien julmuuksia esittelevän materiaalin julkaisun estämisestä.

Terrorismia ihailevia ja terrorismia käsitteleviä keskusteluja seurataan myös hyvin tarkkaan poliisin toimesta. Siitä kertovat mm. mediassa näkyneet pidätykset.

Poliisin on hyvä olla tietoinen myös sellaisista sosiaalisista verkkokanavista, joita näyttää syntyvän kuin sieniä sateella. Varsinkin nuorisolle tähdätyt sosiaalisen median uudet muodot on hyvä pitää tarkkailun alla. Ei sensuuri mielessä vaan rikoksen ehkäisymielessä. Web botit ja crawlerit etsivät kyllä tehokkaasti sopivilla avainsanoilla, kunhan niille annetaan oikeat osoitteet jäsenyydet ja protokollat. Koko verkon kahlaaminen on liian hidasta puuhaa tehokkaillakin koneilla jos tuloksia halutaan nopeasti. Tulokset on joka tapauksessa lopuksi seulottava koneen keräämästä lopputuloksesta käsin. Nyt on nopeus valttia.

Sananvapaudesta mediassa

Suomalainen sananvapaus on saanut minulta kyytiä jo muualla blogissani. Voinen ottaa asian kuitenkin esille uudelleen tässä yhteydessä.

Silmiin on pistänyt suomalaisen median erittäin laajasti hyväksymä ”vaitiolovelvollisuus” Suomen oikeuslaitoksessa tehtailluista hyvävelituomioista. Yksittäisten tuomareiden kompurointeja on nähty mutta itse koko oikeuslaitosta kattavaan ”virkavirheiden” tuotantoon (lain vastaiset tuomiot) ja niiden peittelyyn osallistuvan kollegion ja poliittisesti valitun ”oikeusvalvonnan” toimia on lähinnä pyritty peittelemään tai vaikenemaan kuoliaaksi.
Suomen oikeusvalvonta vaikuttaa olevan perustettu oikeuslaitoksen oman maineen puhdistamiseksi, ei oikeudessa vääryyttä kärsivien suojaksi ja väärien, lainvastaisten tuomioiden oikaisemiskesi.

Tästä en minäkään puhuisi, jos näyttöä asiasta ei olisi.

Suomalaiseen mediaan pätee samat asiat kuin ulkomaiseen, eli omistajan ääni ratkaisee. Myös yksittäisen toimittajan mielipide näkyy, sehän on selvää, mutta ei toimittaja myöskään halua omaa työpaikkaansa ja toimeentuloaan heikentää omistajan linjan vastaisilla artikkeleilla.

Case oikeuslaitos ja media

YLEn tuottama tutkimus asianajajien ja tuomareiden keskuudessa sai aikaan pienen älähdyksen. Ensimmäisen osan tullessa julkisuuteen tuomariliiton edustaja hyökkäsi välittömästi YLEn kimppuun vastineessaan. Kalikka kalahti.
Seuraava vaihe tutkimuksesta oli suoritettu pian ensimmäisen jälkeen, joten tuomarit oli herätetty vastaiskuun ja syyttävä sormi käännettiin nyt asianajajien, sekä syyttäjien suuntaan. Syntyi vähän sellainen ”eipäs, juupas”, vaikutelma, joka huonolla medialukutaidolla varustettuja saattoi hyvinkin hämmentää.  Kuitenkin, jos osaa ja on viitseliäisyyttä lukea ja vertailla tutkimustuloksia, ei lopputulos jää epäselväksi.

Osasyynä on, kuten tutkimustulosten mukana olevissa haastatteluissa mainitaan, myös tuomarien työmäärät suhteessa tarjolla oleviin resursseihin ja oikeuslaitoksen budjetin vähäisyys ja leikkaukset. Näiden seikkojen ei pitäisi kuitenkaan vaikuttaa tuomarin moraaliin. Ostettu tuomari ei kuulu oikeuslaitoksemme edustajien joukkoon. Häntä ei vain millään saada erotetuksi tai edes todellista rikkomusta vastaavasti tilille järkyttävän vahvan, lain takaaman suojan vuoksi. Vääriä tuomioita on myös erittäin vaikea oikaista kollegiaalisuudella betonoidun muurin vuoksi.

Vastakkaisten osapuolien kuuleminen on osa puolueetonta oikeudenkäyntiä, kuten se on myös hyvän lehtimiestavan mukaista. Sen mukaan oikeus on tähän mennessä tapahtunut. Nyt odotellaan, kuinka kansa tuomarinsa tuomitsee. On muistettava, että tällä kertaa kansalla on ”laaja harkintavalta”. Sehän on ollut oikeuslaitoksen laajasti viljelemä etuisuus ja tulee esille räikeästi kaikissa lain ohittavissa tuomioissa. Oikeusvalvonta vetoaa puuttumattomuuttaan yleensä juuri siihen jos se johonkin yleensä vaivautuu vetoamaan, yleisimmän  ”tutkimatta jättämis” -vaihtoehdon korvikkeena.

Todellisuudessa Suomessa on sananvapaus ainoastaan Internetissä. Sitä ei toistaiseksi sensuroida. Sikäli kun asiasta käydään keskustelua loukkaamatta kenenkään kunniaa tai levittämättä salaiseksi luokiteltua tietoa. Internet tosin mahdollistaa senkin, kuten olemme uutisista lukeneet. Tiedon kerran jouduttua nettiin, sitä on hankalaa sieltä kokonaan poistaa ja nopeana viestimenä tieto on jo saavuttanut kiinnostuneimmat lukijansa, ennen kuin sitä ehditään verkosta poistamaan.

Tietovuodoista

Salaisesta tiedosta ja sen levittämisestä on ollut nyt vuoden 2014 aikana hyviä esimerkkejä. Salainen tieto ei ole tarkoitettu levitettäväksi mutta sitä levittää poliittisia tarkoitusperiään ajavat henkilöt. Samat henkilöt nostavat äläkän, jos heistä levitetään tietoa jonka tulisi olla salaista, tämähän on selvää. Tapaus Assange / Wikileaks on kaiketi tietovuodoista tällä hetkellä maailman kuuluisin. https://wikileaks.org/

Suomessa tapahtuneissa, tämän vuoden aikaisissa tietovuodoissa, on tähdätty tulossa oleviin vaaleihin. Poliittisia asemia pyritään pönkittämään vastapuolen mustamaalaamisella.
Vaikka levitetty tieto toisinaan ei ole edes jollekulle ”vastapuolen” poliittiselle henkilölle oikeasti edes vaarallista, halutaan mediassa tällainen leima siihen sittemmin lyödä. Pitää muistaa aina ”sen lauluja laulat” -sanonta.
Tietovuoto on aina lahja medialle. Siitä saa reviteltyä komeita myyviä lööppejä. Toimittajat mässäilevät mielellään haaskoilla, löylyä lyöden ja lyötyä lyöden. Tämä sama on sen koulunpihalla tapahtuvan joukkokiusaamisenkin mekaniikka.

Venäläinen tapa suitsia sähköistä mediaa ja levittää disinformatiota

Venäjä tuottaa verkkokeskusteluihin runsaasti propaganda-lausuntoja Ukrainan toimintansa tueksi (trollit). Vastaavan sisältöisiä blogeja, FaceBook sivuja ja Tweet-tilejä löytyy verkosta roppakaupalla. Länteen suunnattua informaatiomateriaalia ylläpidetään tehokkaasti ja jatkuvasti, koska kotimaassa Venäjällä media on vallanpitäjien hallussa mutta ulkomailla tilanne on toisin ja sana vapaa. Länsimaihin täytyy yrittää vaikuttaa muilla mielipiteenmuokkauskeinoilla.

Sananvapauden kuristumisesta Venäjällä kertoo Putinin sisäpiirin ilmestyminen eri mediatalojen johtoon (National media groupin hallituksen puheenjohtajaksi nimitettiin voimistelijatar Alina Kabajeva 2014 jonka arvellaan olevan Putinin rakastajatar), sekä VKontakte yhteisöpalvelun pääjohtajaksi nostettiin Boris Dobrodjev joka on Oleg Dobrodjevin poika joka taas on Venäjän valtiollisen TV yhtiön; VGTRK:n johtaja.  VKontakten oli jo aikaisemmin siirtynyt Putinia lähellä olevan oligarkin, Aliser Usmanovin hallintaan.
Omistaja kertoo aina, millä puolella median viesti on.
Venäjällä on myös ollut vahvaa aikomusta Internet verkon sulkemiseen ”hätätapauksissa”. Kun hallitsevan joukon toimet ovat tulleet nyt viimeaikoina hyvinkin tutuiksi, ne hätätapaukset saattavat olla tulevaisuudessa tiuhassa.

Kiinalainen tapa suitsia sähköistäkin mediaa

Kiina on tullut jo aikaa sitten kuuluiskasi suljetusta Internetverkostaan.
Google joutui ankaraan kädenvääntöön Internet sensuurista Kiinan johdon kanssa. Google hävisi kisan ja vetäytyi Hongkongin puolelle jättäen Kiinan hakukonemarkkinat kiinalaiselle Baidu yhtiölle. Kiinalaiset nörtit kyllä onnistuvat puikkelehtimaan lännen verkkosivuille vaivatta edelleenkin mutta tavallinen verkkokansa kuuntelee isoveljen sanaa ja on tarkassa sanojenvalinta kontrollissa.

Pohjois-Korea kulkee vakain askelin Kiinan viitoittamaa sananvapaustietä

Internet on tunnetusti kielletty Pohjois-Koreassa. Amnesty International toteaa pohjoiskorealaisten sananvapaudessa olevan ”vakavia” rajoituksia.

Jos media on hallituksen täydessä valvonnassa, ei hallituksen vastaista informaatiota mediassa esiinny. Länsimaalaisen korvissa Korean uutislähetykset kuulostavat lähinnä koomisilta johtajan ylistyksineen.

Kaikissa diktatuureissa ymmärretään erinomaisesti, että tieto on valtaa ja yksi kansan alistamisen keinoista.

U.S.A. on aina osannut informaatiosodankäynnin

Emme yleensä enää edes huomaa, koska meihin yritetään vaikuttaa USA:n suunnalta.

Erinomaisesti vaikuttaminen näkyy USA:n tuottamissa TV ohjelmissa. Niissä levitetään sumeilematta amerikkalaista elämäntapaa ja filosofiaa.

Tehkää testi jossa jonkin aikaa katselette vain esim. pohjoismaisia dekkareita ja sen jälkeen katsotte yhden USA:ssa tuotetun vastaavan leffan, ette voi olla huomaamatta eroa sisällön asenteellisuudessa.

Vapaassa demokratiassa tietoa ei sensuroida, vaan sitä levitetään asenteellisesti muokatuissa, siisteissä paketeissa.

Parempi tietysti niin, kuin Venäjän-Kiinan-Korean mallin mukaisesti. Katsojalle jää demokraattisesti toimivissa länsimaissa aina valinnanvapaus valita toisia vaihtoehtoisia mediapaketteja.

Afrikan diktatuurit ja uskonnoilla hallitseminen ovat oma joukkonsa

Koska Afrikan valtioissa on kehittymätön tai heikko media ja informaatioverkosto, sen hallitsijoiden tai vaikuttajien mahdollisuudet levittää omaa asiaansa palvelevaa informaatiota on jäänyt paljolti uskontojen harteille. Uskonnoilla on taipumus levitä ihmisten mukana, muun median saavuttamattomiin periferioihin ja sen sisältämät asenteet saavat vaikuttaa kansaan vapaasti.

Kautta aikojen hallitsijat ja nimenomaan uskonnolliset hallitsijat ovat käyttäneet uskontoa oman valtansa pönkittämiseen. Koraani, raamattu ja muut uskontojen perusteokset tulkitaan aina sopivasti omiin tarkoitusperiin soveltuen. Kirjojen todellinen sanoma saa jäädä varjoon. Usein kuulijat eivät edes osaa lukea, joten vastaväitöksiä tuskin yleisöstä kuullaan.

Saman tyylinen uskonnolla hallitseminen on kuulunut myös Lähi-idän maihin vuosisatoja, eikä ole kulunut vielä kummoistakaan aikaa, kulttuurin mittapuulla, kun myös Euroopassa viestintää hallitsivat hallitsijoiden tukemat eri uskontojen sanansaattajat.

Hiipivä sananvapauden rajoittamisyritys Euroopan Unionin suunnalta

Uskonnot tulkitsijoineen ja saarnaajineen ovat korvautuneet länsimaissa ”vapaalla” medialla ja verkkoviestinnällä. Kuinka kauvan Internetin sananvapaus demokraattisissa länsimaissa tulee kestämään, on pitkälti kansalaisten omissa käsissä.

Surullinen yritys länsimaisen mielenilmaisunvapauden tukahduttamiseksi on tehty EU:n ihmisoikeustuomioistuimessa. Päätöksestä uutisoitiin tämän vuoden 2014 tammikuussa.

Kirjoitin blogissani aiheesta otsikolla: EIT rajoittaa sananvapautta DELFI-päätöksellään.

” DELFI tuomiossaan EIT tulkitsi EFFIn (Electronic Frontier Finland) kommentin mukaan väärin Euroopan neuvoston aikaisempia linjanvetoja ja EU säännöksiä verkkomedian sananvapaudesta”.

”Keskustelupalstojen sulkeminen ennakkosensuurin taakse olisi suora isku vasten kansalaisten sanavapautta. Olemmeko me EU:ssa menossa kohti Kiinan tai Venäjän käytäntöjä? Kuka EU poliitikoista haluaa astua julkisuuteen allekirjoittamaan tällaisen käytännön voimaantulon? Olisi hyvä, ja demokratian mukaista, nähdä päätökseen osallistuneiden tuomareiden nimet”.

Meillä on äänioikeus. Jos havaitsemme, että tietyt puolueet ja henkilöt toimivat nykyisissä poliittisissa viroissaan, siis myös Euroopan Unionissa, sananvapautta kaventavasti, meidän tulee osoittaa tahtomme pudottamalla sellaiset henkilöt ja puolueet vallasta.

Jäikö jotain tärkeää käsittelemättä?

Toimittanut:

Hannu Kuukkanen (todellinen persoona sanojensa takana)

Erikoistutkija /VTT Media. Eläkkeellä

Valmistui Tadeteollisen korkeakoulun Kuvallisen viestinnän laitokselta vuonna 1978.
Toiminut sähköisen median palvelujen suunnittelijana ja käytettävyyden tutkijana, EU hankevalmistelijana ja EU-ja kotimaisten kansallisten projektien vetäjänä koordinaattorin puolella.

CV: http://www.webcag.fi/curricu.htm