maanantai 3. kesäkuuta 2019

Noppa-juttu vuodelta 1980



Suomen Kuvalehti 22/2019 muistelee Noppa-juttua, lainaamalla Salla Nazarenkon ja työryhmän kirjaa ”Korruptio Suomessa” (Into Kustannus). Varmasti hyvä teos kuvaamaan alan käytäntöjä ennen. Nyt saattaa käytännöt olla tehokkaammin linnoitettujen, vankkojen tukiverkostojen suojassa. Vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisoimista ei ole saatu kirjoitettua lakiin, sankan korruptiota puoltavan, poliitikkojoukon vuoksi. Aikaa on ollut vuodesta 2002. Lisäaikaa on haettu vuoteen 2021. Kiirettä ei pidetä, ettei hyvä business mene ohi suun. Euroopan neuvoston rikosoikeudellisen yleissopimuksen mukaan laki olisi pitänyt olla valmis jo 2005. Alkaa epäilyttää, että ei edes Euroopan neuvostossa olla kovin kiinnostuneita, mitä Suomessa vaikutusvallan väärinkäytöksillä tehdään. Kun sanktioita ei ole, ei lain korjaustoimetkaan kiinnosta.

Nyt tarvittaisiin jälleen vastaavaa tutkivaa journalismia ja sitkeyttä kaivella esiin nykyiset rakennus- ja kaavoitusalan kytkökset. Rakennusalan korruptio ei jäänyt suinkaan Noppaan. Kaikesta nykytoiminnasta kuultaa kirkkaasti läpi rakennusfirmojen ja poliitikkojen saumaton yhteistyö ja intressit. Minkälaisia hyötyjä nyt on jaossa itse kullekin, on ainut epäselvyys koko jutussa. Kepulaiset ja Demarit ovat edelleen liikkeellä ja käsi kädessä, mutta nämä tahot eivät ole ainoita. Kokoomuksen suuntaankin kannattaa katsella, sen verran innokkaasti Jan Vapaavuori on nyt Helsinkiä taloilla täyttämässä, omiin, järjettömiin, väestönkasvulukuihinsa vedoten. Vihreistä on tehty Anni Sinnemäen johdolla kaavoituksen syntipukki. Toki hän sitä onkin, koska suostuu tuhoamaan Helsingin viheralueet kivitalomassojen alle. Lepakko on tärkeämpi kuin ihmisten mielenterveys betonibunkkereissaan (ja lepakkokin näyttää saavan lähteä jos sattuu olemaan rakentamiseen suunnitellulla alueella).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti