Virkamiesten maalittaminen

Kaleva, Iltalehti ja Satakunnan Kansa kirjoittivat maalittamisesta huolestuneen presidentin mielipitein (22.12.2019)

Maalittaminen

Miten on sitten ymmärrettävä maalittaminen?
Taustaksi: https://fi.wikipedia.org/wiki/Maalittaminen_(sosiaalinen_media)

On ollut jo pidempään ”muotia”, että virkamiehiä ”maalitetaan”. Mistä ilmiö johtuu?

Sosiaalisessa mediassa jaettu, nimellä moittiminen on maalittamista. Jakaminen tarkoittaa tanssiinkutsua joukkokiusaamiseen. Asian kuulumattomien, henkilökohtaisten tietojen kerääminen ja hyväksikäyttö sosiaalisen median hyökkäyksessä, on maalittamista, somekiusaamista. Henkilökohtaisuuksiin menenminen ei ole enää asiallista toiminnan arvostelua.

Tämä saattaa olla tulosta siitä, että virkamiehen asiatonta tai lainvastaista toimintaa, ei ole oikaistu ilmiannosta huolimatta.


Moite kokonaisen virkamieskunnan nimissä (ammattinimikkeellä) ei ole maalittamista. Ketään ei henkilökohtaisesti loukata tai loata. Kenenkään henkilökohtaisiin sosiaalisen median artikkeleihin, tai sähköpostiin, ei tule vihakirjoituksia.

Virkamiehet ja varsinkin poliisi on sitä mieltä, että heitä moititaan aivan tarpeettomasti. Osin varmasti tämä on totta.
Ikävä yksittäinen ylilyöntitapaus yleistetään koko virkamieskunnan viaksi.

Osittain maalittamisessa kyse on myös kansalaisen pahoinvoinnista. Vihapuhe on oksennus. Systeemin sisään lämpiävyyteen turhautuneet henkilöt kirjoittavat sosiaalisessa mediassa ylilyöviä parjauksia, ilman pitäviä todisteita väärinkäytöksestä.

Jos moitteessa nimetty henkilö on todistettavasti toiminut lain vastaisesti tai epäeettisesti virassaan, moite on tietysti aiheellinen ja siinä tapauksessa tulisi ensisijaisesti tutkia moitteen perusteet virkamieskunnan sisällä.
Nykykäytäntö ei, ikävä kyllä, aina mene juuri niin, vaan valitus haudataan virkamieskunnan toimesta.


Jos ja kun kantelu ei vie oikeudenmukaiseen lopputulokseen, voidaan kanteessa esitetty syytös, todisteineen ja tutkinnan vastaus julkistaa nimineen. Se ei ole maalittamista vaan julkisen viranomaispäätöksen esilletuomista.

Jos kyse on hyvin perustellusta moitteesta, on virkamieskunnan, myös poliisin, aiheellista ottaa moite vastaan ja kehittää toimintaansa siten, että moitteisiin ei tule enää vastaisuudessa aihetta ja virheen tunnustaminen puhdistaa ilmaa.

Myös nykyiset oikeuskäytännöt kuljettavat, luvattoman usein, tapauksia läpi hovioikeuden ja korkeimman oikeuden, saamatta aikaan virheellisen tuomion oikaisua ja lainmukaista päätöstä. Tämä viittaa rakenteelliseen korruptioon.


Virkamieskunnan toimintaa ei nykyisellään valvo mikään instanssi. Oikeusvalvonta pyörii poliittisin ja valikoivin perustein. Pääasiassa puolustaen, usein myös poliittisin perustein valikoidun, virkamieskunnan tekemiä virheitä, kun sen tulisi valvoa virkamieskuntansa päätösten moitteettomuutta ja oikaista päätösten lainvastaisuudet. Tämän kaltainen, puolueellinen hyvävelitoiminta saa kansalaisen voimaan pahoin.