OIKEUSASIAMIES JA VIRKAMIEHEN SUOJELU

ESIMERKKINÄ
Oikeusasiamies ei suostu edes antamaan huomautusta Helsingin kaupungin kaavoitusosaston kaavaprosessin prosessivirheestä. Miksi ihmeessä, kun virhe on selkeästi osoitettu tapahtumien päivämäärin ja niihin liittyvillä dokumenteilla? Prosessivirheenä tapauksessa oli asukkaiden kuuleminen jätetty kaavaprosessin alusta pois ja korvattiin "jälkikuulemisella", jonka tuloksena ilmoitettiin, että tehtyjä huomautuksia vastaavia muutoksia ei voida tehdä, koska suunnitelmat ovat jo valmiit.
Tätä kutsutaan nimellä "prosessivirhe = menettelyvirhe", joka on jopa peruste purkaa suunnitelma.
HALLINTOLAKI:"50 § Viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos:1) päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen; 2) päätös perustuu ilmeisen väärään lain soveltamiseen; 3) päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe"

Koko tapaus on kuvattu tässä Blogissa osoitteessa:
https://politiikkaajapropagandaa.blogspot.com/2019/05/toinen-kantelu-gunillantien.html

MIKSI OIKEUSASIAMIES PUOLUSTAA VIRKAMIEHIÄ EIKÄ LAKIA, EIKÄ KAUPUNKIMME ASUKKAITA?
Oikeusasiamiehen moraalia ja oikeuskäsitystä valoittaakseni, nostan esiin vanhan tapauksen, joka kertoo apulaisoikeusasiamiehen suhtautumisesta lakiin.

Törmäsin vanhaan tapaukseen jossa toimeaan edelleen hoitavan apulaisoikeusasiamiehen alihintaisesta tonttikaupasta todettiin poliisin toimesta, että se ei ole rikos. Oikeudenvalvoja saa edelleen jatkaa toimeaan oikeuden toteutumisen valvojana vaikka on todistanut itse olevansa vilpillinen omissa teoissaan.

Tapaus on kuvailtu Iltalehdessä 1.8.2016: https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016080121983838

Vapauttava päätös saatiin nopeasti jo samana vuonna. Poliisin tutkimattajättämispäätös perustui toteamukseen, että rikosta ei ole tapahtunut, koska kauppasumma eroaa käyvästä tontin arvosta ainoastaan 300 euroa.

Tämä tosin ei pidä paikkaansa todellisuuden valossa.

Apulaisoikeusasiamies Sakslin osti miehensä kanssa tontin Sipoon saaristosta vuonna 2008 ja oli maksanut 4000 neliön pinta-alasta 1000 euroa. Millä perusteella poliisi olikaan arvioittanut/arvioinnut tonttien hinnat Sipoossa?

Minä saan tontin todellisen arvon ja toteutuneen hinnan eroksi noin 28.000 euroa, joka ei ole enää vähäinen, ja täyttäisi oletettavasti tahallisen harhauttamisen kriteerin. Tapaus on myös malliesimerkki korkean virka-aseman väärinkäytöstä.

Vuonna 2008 vapaa-ajan rantatontin neliöhinta oli Etelä-Suomessa keskimäärin n. 7,5-8 euroa m2

Tämän hinnan mukaan 4000 neliötä maksaisi 32.000 euroa.

Tämä hinta ei ota huomioon Sipoon saariston ja rantatontin arvon merkitystä mutta antaa viitettä poliisin arvion heikkoudesta, tai tahdosta pyytää todellinen hinta-arvio vuoden 2008 vapaa-ajan tonttihinnoista kyseisellä alueella.

Käyttämäni tontin arvon lähde: Maanmittauslaitoksen raportti olisi ollut poliisille vapaasti saatavissa osoitteessa: https://www.maanmittauslaitos.fi/sites/maanmittauslaitos.fi/files/old/kiinteistojen_kauppahintatilasto_2015.pdf

Mikä avuksi oikeuslaitoksen lisääntyvään oikeustajun hämärtymiseen?

Vallan vahtikoira – lehdistö, pureutuu liian harvoin oikeuden puolueellisiin päätöksiin tai  oikeudenpäätöksissä tapahtuviin suoranaisiin laittomuuksiin.

Kun lehdistölle ilmoittaa tapauksesta, kirjoittamatta/julkaisematta jättämisen syyksi ilmoitetaan, että tapaus ei ole riittävästi yleistettävissä. HETKINEN. Jos väärä tuomio ei omaa riittävää ”yleistä mielenkiintoa”, tai lööppi-poweria, se ei voi olla vääryyden esiintuomisen estävä syy. Pikemminkin syy löytyy joko toimittajan arkuudesta tarttua oikeuslaitosta koskevaan aiheeseen tai välinpitämättömyydestä oikeuden väärinkäytöksiä kohtaan. Toimittajat tietysti pelkäävät oman työpaikkansa puolesta, koska toimitukset ovat lähes poikkeuksetta jonkin poliittisesti nimitetyt hallintoneuvoston ja päätoimittajan peukalon alla ja sen lauluja lauletaan tai joudutaan maantielle.

Kun oikeuslaitos itse (vertaa tapaus Mikko Puumalainen ja ihmiskauppa) tarttuu epäkohtaan, siitä uskalletaan toki kirjoittaa. Se ei ole edes siviilirohkeutta mutta toki hyvä, että edes silloin asia tuodaan julki.

Yritin itse saada muutamaa erittäin hyvin tausta-dokumentoitua tapausta lehdistölle ja YLE:lle tutkittavaksi ja julkaistavaksi mutta yksikään toimittaja ei uskaltanut tarttua aiheisiin. Aiheen katto-otsakkeena olisi ollut ”Rakenteellinen korruptio Suomessa” ja nuo selkeästi puolueelliset oikeudenpäätökset siitä vankkana osoituksena ja todisteena.  Sellaista tahtotilaa ja tahoa ei näytä Suomen "oikeusvaltiosta" löytyvän, joka marssittaisi itse oikeuslaitoksen edustajia tuomiolle. Jos ei heitä saada lailliseen vastuuseen (kuten rakenteellinen korruptio toimii vert. tuomareiden koskemattomuus), niin ainakin Suomen kansan eteen – julkisuuden häpeäpaaluun.

Hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus osoittavat toimintansa perusteella, olevansa kunnallisten virkamiesten päätösten siunaavia organisaatioita. Tutkintaa ei tehdä, tai tutkinta ohitetaan joukolla tyhjiä fraaseja. Virkamiesten toimet ja päätökset ovat aina oikeita, olipa ne minkä lainkohdan vastaisia tahansa. Lainkohta johon valituksessa vedotaan onkin vain "viitteellinen". Tai viittaus lainkohtaan yksikertaisesti ohitetaan. Mikä laki estää lainkohdan noudattamisen, tai siihen vetoamisen? Eikö jokainen laki olekaan kaikissa tapauksissa LAKI? Vaikutelmaksi jää, että laki on aina arvostettavissa tuomarin "laajalla harkintavallalla" puoleen jos toiseen" tilanteen niin vaatiessa".

Nämä virka-aseman väärinkäyttötapaukset eivät lopu hyssyttelemällä vaan käytännöt saavat lisää voimia jokaisesta onnistuneesta vääryydestä. Niistä yksittäistapauksista, joilla ei ole tuota "yleisempää mielenkiintoa".

Valtakunnansyyttäjä Kuusimäki kritisoi ministerisuojaa

Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki / HS viikko 09/2021

Eläkkeellä oleva Kuusimäki kritisoi ministereiden korotettua syytesuojaa ja ehdottaa sitä poistettavaksi. Miksi perustuslain vastaisesti toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset?

Kuusimäki nostaa esille GRECON vaatimukset Suomen lainsäädännön epäkohtien korjaamiseksi.  GRECO:ssa on ihmetelty, miksi Suomessa ministerillä, korruptiotyyppisten virkasyytejuttujen syytekynnys pidetään muita virkamiehiä korkeammalla? Muutenkin Suomen lainsäädäntöä koskevaista GRECO:n velvoitteista ainoastaan osa on toteutettu.  (Kommentti: eihän täällä ole edelleenkään sitä vallan väärinkäytön kriminalisoivaa lakia, jota on vaadittu GRECO:n toimesta vuodesta 2002 lähtien).
Euroopan unionissa Suomi on vaatimassa jäsenmailta kansalaisten tasavertaista, lainmukaista kohtelua mutta ei pysty itse säätämään lakejaan tasavertaisiksi.

Poliittinen päätäntä pitäisi myös erottaa oikeuslaitoksesta. Tällä hetkellä vallan kolmijako ei toteudu tai ainakin se on sekava Suomessa. Perustuslakivaliokunta on poliittisesti edustettu elin.
”Kuitenkin täällä edelleen pidetään empimättä hyväksyttävänä tilannetta, jossa jopa korruptiotyyppisten virkarikosasioiden syyteharkinta kuuluu riippumattoman syyttäjäkunnan sijasta poliitikkojen tehtäviin silloin, kun tekijäksi epäiltynä on ministeri.”

(Kommentti: käytännöllisesti katsoen, kaikki virkavirheitä käsittelevät elimet, on poliittisesti nimitetty. Se tarkoittaa, että poliittisten järjestöjen suojeluksessa tapahtuvat korruptiorikostapaukset, jäävät pääosin tuomitsematta, oli lakia taikka ei).