Arvomuistio keskushallinnonuudistustyöryhmältä 14.1.2015: http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/1421145806731.html
Ei saa minua vakuuttuneeksi siten, että ainakaan kansalaisen oikeusturvaan
tulisi mitään konkreettista korjausta. Virasto ja hallintoelin ei anna
oikeusturvaan oleellista parannusta, jos ja ilmeisesti koska oikeusvalvonta jää entisiin huteriin
käsiin.
Sana "oikeusturva" tuodaan esiin tekstissä lähinnä kansalaisten mielenrauhaa tyynnyttelemään lukuisten ikävän sävyisten lehtiartikkeileiden (tapausten) esille tuomassa luottamuspulassa.
Vaikka kyseessä on hallinnonuudistus, muistiossa viitataan toimenpiteisiin joilla oikeusturvaa parannetaan. Kuitenkaan pelkän hallinon kautta ei oikeusturva tule koskaan korjaantumaan ilman kuntoon laitettua oikeusvalvontaa. Se tulee korjata sellaiselle tasolle, jossa Suomea voitaisiin kutsua rehellisesti oikeusvaltioksi.
Miten oikeusturva nykyisellään toimii, on hyvin esillä yhteenkootuissa virheellisti tuomittujen oikeustapausten kuvauksissa oikeusministeriön palvelimella, Otakantaa Blogissani >
sekä Bloggerin blogissa "Lehikoiselle oikeutta " jonka oikeustapauksen dokumentit löytyvät osoitteesta: http://etelatuonti.fi/OIKEUS/
Kommentteja muistion
oikeusturvaan viittaaviin ranskalaisiin:
– Korostaisi tuomioistuinten riippumatonta asemaa, (periaatteessa hyvä
asia MUTTA miten järjestetään riippumattoman oikeusturvan toteutuminen, kun
riippuvuussuhteita on poliittisten vaikutteiden lisäksi, muitakin
runsaasti. En usko, että riippuvuuksia saadaan koskaan täysin karsittua ja miten suhteiden aiheuttamat vääristymät oikeudenhoidossa ja päätöksissa saadaan oikeistua?)
– Edistäisi tuomioistuinten hallintotehtävien tehokasta ja
tuloksellista hoitamista (periaatteessa hyvä asia)
– Vahvistaisi näin tuomioistuinten lainkäyttötoiminnan korkeaa laatua
ja oikeusvarmuutta. (tässä on kohta josta voisi ounastella, että päätösten
lainmukaisuuden tasoa nostettaisiin jollain tavoin mutta eteenpäin tekstiä
lukiessa tulee yhä enemmän vaikutelma, että asia jää kansalaisia tyynnyttelevän
korulauseen luonteiseksi)
"Tuomioistuinvirasto olisi oikeusministeriön
hallinnonalalle sijoittuva toiminnallisesti riippumaton itsenäinen
virasto." (Mitä tulee tapahtumaan oikeasti? Tuskin sitä kukaan tietää
tässä vaiheessa)
Ja edelleen ranskalaisia:
"Tuomioistuinviraston tehtäväkenttä voidaan selvitysmiesten mukaan
tiivistää seuraavasti:"
– Tuomioistuinten hallintopalvelut
– Talous- ja tulosohjaus sekä
– Kehittäminen ja koulutus (tämä on se ainut oikeusturvaa -
mahdollisesti edistävä osuus)
Minne on unohtunut laillisuusvalvonta? Onko
laillisuusvalvonta säilytetty ennallaan? Sehän ei ole toiminut nykyisellään
asiallisesti ja jos sille ei tehdä mitään, on koko uudistus suuri pettymys ja
kupla. Ainoastaan tuomarit saavat entistä riippumattomammin huseerata, kuten
parhaiten katsovat ja poliittinen valvonta peittelee ja kuittaa virheet kuten
ennenkin. JOS siis toimimaton oikeusvalvonta jää ennalleen.
Luvattiin oikeuslaitoksen eriyttämistä politiikasta uuden, oikeuslaitoksen
"riippumattoman" hallintomuodon kautta. Se ilmeisesti hallinnon
puolella toteutuu MUTTA...
Edelleen jää kytemään suuri vaara, että oikeuslaitos käpertyy entistä enemmän
itseriittoiseksi, kun oikeuslaitoksen oma sisäinen tai sen ulkopuolinenkaan
oikeusvalvonta ei toimi edes nykyisellään. Tuomari ei tuomitse tuomaria (asiaa
kärjistäen) ja poliittisestikin ohjailtu oikeusvalvonnan osuus pyrkii vain
painamaan asiat villaisella, koska selkeitä intressejä asioissa on, mm. valtion
korvausvelvoitteet (joita nykyisellään vältellään tai minimoidaan) ja
persoonalliset poliittiset suhteet vaikuttavat edelleenkin tuomaristoon, kuten myös kollegiaalinen lojaalisuus. Myös
lakeja valmisteltaessa, tuomarit itse ovat se asiantuntijajoukko, joka
vaikuttaa ilmeisen suurella painoarvolla. Näin on ilmeisimmin mennyt aikoinaan
läpi myös tuo surullisen kuuluisa "tuomarin harkintavalta"
-pykälä, jolla kirjoitettu laki ohitetaan tarkoitushakuisissa tuomioissa.
Tällaista säädöstä ei laissa tulisi olla, koska sitä käytetään väärin. Tuomarit
ovat ihmisiä kaikkine hyveineen ja paheineen.
Tuomarit kirjoittavat oikeuslaitoksen epäkohdista vasta päästyään eläkkeelle,
koska muuten heitä painostettaisiin aktiivitoimessaan. Myös oikeustieteiden
professorit ovat varovaisia lausunnoissaan. Sellaisten professorien lausunnot
"mitätöidään", jotka ovat "väärällä puolella" eli katsovat
lakeja oikeuden ja asiakkaan, eikä tuomarin kantilta. Eihän oikeuden näin tule
toimia.
Lainaus muistiosta edelleen:
"Viraston henkilöstöstä valtaosa siirtyisi oikeusministeriöstä ja noin 10
henkilötyövuotta tuomioistuimista."
(Jaahas. Samat miehet samoihin tehtäviin. Jos kyse on puhtaasti hallinnollisista
tehtävistä, niin miksikäs ei JOS voidaan todentaa, että henkilöt eivät kuljeta
mukanaan poliittisia riippuvuuksiaan. Elimen piti säilyä nimenomaan
riippumattomana VAI kuitataanko asia "hallinnollisella
riippumattomuudella", sehän ei poista nykyisiä epäkohtia. Tehtäviin ei
tulisi siirtyä liian lemautuneita "poliitikkovirkamiehiä", eikä
yhtään esimiesasemassa olevaa muuta vaikuttajayksilöä.)
"Viraston keskeinen tehtäväalue olisi tuomioistuinten hallintotehtävien
keskitetty ja tehokas hoitaminen. "
(Oikeusturvan parantamisesta viis, keskitytään hallinton saamiseen oikeuslaitoksen omiin hyppysiin.)
Sana "oikeusturva" esiintyy raportissa muutamassa kohdin mutta ei ymmärtämässäni tarkoituksessa. Sivu 17 teksti sanoo:
"Voidaan sanoa, että tuomioistuinlaitos toimii Suomessa lähtökohtaisesti
ja keskimäärin hyvin ja vastaa ihmisten oikeusturvavaatimuksia. Tuomioistuimet
toimivat itsenäisesti ja ovat ulkoisista tahoista riippumattomia. Tämä ei
kuitenkaan ole koko kuva."
(yhdyn tuohon kappaleeseen, varsinkin kohtaan "Tämä ei
kuitenkaan ole koko kuva" mutta en kohdan perusteluun, enkä siihen, etteikö tuomioistuinten
henkilöt olisi uudistuksen jälkeenkin "ulkoisissa
riippuvaisuussuhteissa". Henkilösuhteet ympäristöön vaikuttavat aina eikä
niitä voida eliminoida. Se on tunnustettava rehellisesti. Siksi päätösten
oikeudellisuuden valvontaa tulee parantaa.)
Sivulla 18 :
"Samalla halutaan turvata palvelujen saatavuus sekä kansalaisten
oikeusturva ja yhdenvertaisuus koko maassa."
Samalla sivulla 18 on kappale:
"Tuomioistuinlaitoksen osalta tavoitteena on jo pitkään ollut
tuomioistuinten asiamäärien tasaaminen ja tätä kautta toiminnan tehostaminen ja
oikeusturvan saatavuuden varmistaminen."
(tämä vaikuttaa osaltaan kansalaisten oikeusturvaan ja on positiivinen asia.
Halu ja tavoite eivät ole konkretiaa. Oikeusturvan saatavuudesta Suomea on
rökitetty EIS:n toimesta, että hyvä sinänsä, jos tätä ongelmaosuutta saadaan jollain
keinolla vähäisemmäksi. Tarkoittaen pitkittyneitä ja viivästyneitä
oikeusprosesseja.)
Sivulla 21 :
(Kannanotto nro 10 vuodelta 2007 Councils for the Judiciary)
"Kannanotossa korostetaan em. suositusta selkeämmin tällaisten
toimielinten tärkeää roolia tuomioistuinten riippumattomuuden ja oikeusturvan
toteutumisen vahvistajana. Kannanotto sisältää niin ikään yksityiskohtaisia
suosituksia toimielimen asemasta, organisaatiosta ja tehtävistä."
(Councils for the Judiciary -
Kannanotosta poimittuja hyviä kohtia:
V. EXTENSIVE POWERS IN ORDER TO GUARANTEE
THE INDEPENDENCE AND THE EFFICIENCY OF JUSTICE, ja
VI. THE COUNCIL FOR THE JUDICIARY IN SERVICE OF ACCOUNTABILITY AND TRANSPARENCY OF THE JUDICIARY.
Toivottavasti nämä kohdat tulevat oikeasti huomioiduiksi
käytännön tasolla myös Suomessa. Tuota transparenssia eli läpinäkyvyyttä kaipaisin eritoten)
Edellen sivulla 21:
"Euroopan neuvoston korruption vastainen komitea (Group of States against
Corruption, GRECO) viittaa Suomea koskevassa arviointiraportissaan vuodelta
2013 (Kansanedustajiin, tuomareihin ja syyttäjiin liittyvän korruption
estäminen) Euroopan neuvoston em. suositukseen ja kiinnittää huomiota
kansainvälisiin vaatimuksiin tuomioistuinneuvoston tai vastaavan sellaisen riippumattoman
viranomaisen perustamisesta, jolla on laaja toimivalta oikeudellisten
instituutioiden organisaatiota ja toimintaa koskevissa kysymyksissä."
(korruption estäminen sen KAIKISSA muodoissa tulisi olla mahdollistettavissa.
Mukaan luettuna sosiaalinen korruptio, myös poliittiset vaikuttimet ja
kollegiaalinen korruptio - siis ne Suomessa vaikuttavat korruption muodot,
joita ei esimerkiksi kansainvälisessä korruptiotutkimuksessa ole otettu
mittaristoon. Näissä tutkimuksissa Suomi pärjää hyvin pääasiassa juuri siksi
http://www.transparency.org/cpi2014/results)
Sivulla 32:
"Säädösvalmistelu kuuluisi edelleen oikeusministeriölle, mutta
tuomioistuinvirasto olisi yksi keskeinen kuultava asiantuntijataho ja aloitteentekijä
valmistelussa. Lainkäyttötyön sisällön kehittäminen kuuluisi edelleen
riippumattomille tuomioistuimille ja tuomareille itselleen, ..."
(Tässä mainitaan alussa tuo säädösvalmistelu ja säilytettävä oikeuslaitoksen
asiantuntijarooli joka on vienyt harhaan Suomen lainsäädäntöä, sekä
suositellaan lain käytön (kuinka laki luetaan = harkintavalta) edelleen pysyvän
tiukasti tuomareiden hyppysissä. Tämä on entisen tuomarivallan ylläpitämistä,
ei kansalaisen oikeusturvan lisäämistä. Kun heikosti itsetuntoiselle ihmiselle
antaa valtaa, hän käyttää sitä väärin. Tämä ei ole tarkoitettu yleistykseksi
vaan tuomareiden joukossa on aina tämän tyyppisiä henkilöitä, joille
tuomarinvala on merkityksetön)
MITEN ihmeessä asiat saadaan näillä listatuilla keinoin oikeille raiteilleen,
kansalaisten oikeusturvan kannalta?
Pelkkä hallinnollisen työn irrottaminen poliittisesta ohjauksesta EI ole SE
ratkaisu jolla nyt puutteellisen oikeusturvan muutos saadaan aikaan.
Uudistukseen olisi sisällytettävä ehdottomasti ratkaisu
oikeusvalvonnan
uudistamisesta.
JOS tuo uusi oikeuslaitoksen hallintomuoto saadaan rakenteellisesti - ei
sisäänlämpiäväksi - ja sen sisältämään korkeimpaan oikeusvalvontaan saadaan,
esimerkiksi oikeustieteen professoreita mukaan ja käytännössä oikeamielisiksi
todettuja tuomareita (mielellään valtaosin niitä eläköityneitä ja rehellisiä ja
sellaisia, joita ei voida enää painostaa käytännön tuomarin työssä), kenties
myös maallikko juryn (lautamies) jäseniä, lautamiehiin joku osa poliittisia
henkilöitä tuomaan valtion intressiä esiin päätöksiin. Sen jälkeen voitaisiin
poliittisesti nimetty ja poliittisin intressein toimiva ja siten tehtävässään
toimimaton oikeusvalvonta, lakkauttaa tarpeettomana (eduskunnan oikeusasiamies
ja oikeuskansleri). Nämä instanssit ovat jo nykyisellään täysin
tarpeettomia ainakin kansallisten oikeusturvan kannalta katsottuna. Koska
useampiosaista oikeusvalvontaa edelleen tarvitaan, jäljellä on tuo EIS:iin
johtava elin. Se toimii nykyään yhden tuomarin periaatteella (mikäli olen kartalla)
ja sikäli se on aina liian subjektiivinen ja liian herkkä vaikuttamiselle.
Siinä voisi olla suodattamassa EIS:iin lähteviä päätöksiä, vaihtuva,
laajapohjaisesti valittu asiantuntijaryhmä lautamiehin vahvistettuna, kuten
kuvaamassani oikeusturvaelimessä. Kaikki esi-filtrauksen päätökset tulisi
julkistaa perusteluineen ja päättäjänimineen netissä. Tuomarin nimen julkinen
esilletuominen pistää tuomarin harkitsemaan tuomionsa laillista kestävyyttä.
Transparessia siis lisää. Olen saanut hovioikeudenpöytäkirjoja joista tuomioon
osallistuneiden tuomareiden nimet oli poistettu. Hävettikö?
Myös
tuomareiden ehdoton koskemattomuus vaatisi uudelleen harkintaa. Nykyisessä
muodossaan se suojelee myös "kunnottomia" tuomareita. Vaikka
lainvastaisista tuomioista löytyisi näyttöä, ei niitä saada oikaistua, eikä
asianosaista tuomaria saada merkittävään edesvastuuseen teostaan.
EHDOTETTU ON
KKO:n presidentti Olavi Heinonen on esittänyt aikanaan että alioikeudet
voisivat toimia kolmen tuomarin voimin riita-asioissa.
Hän ehdotti, että tehtäisi alioikeudet vahvoiksi kolmen tuomarin
kokoonpanoiksi, täydennettynä kahdella lautamiehellä. Näin saataisiin
nopeutettua prosesseja eikä kansalainen joutuisi odottamaan tuomiota eri
oikeusportaissa vuosikausia.
Olen nähnyt päätksiä, joissa allekirjoittaneita tuomatreita on ollut juuri tuo kolme. ELI ilmeisesti tämä asia on otettu käytäntöön.
Siihen voisi lisätä edelleen toimiva kevyt (vastaava mutta eri paikkakunnalta
valitun tuomioistuimen) ensi vaiheen laillisuusvalvonta. Olisi tehtävä
mahdolliseksi palauttaa nopeasti, epäselvästi tai selkeästi "lainvastaisen
harkinnan" mukaan kirjoitetut tuomiot takaisin käsiteltäväksi
tuomioistuimeen ensisijaisena oikaisutoimenpiteenä. Toissijaisesti ne vasta
käsiteltäisiin oikeusturvaelimessä. Nykymuotoiset hovi-ja korkeinoikeus
voitaisiin korvata näillä kevyemmillä, muuttuvilla organisatioilla, eikä olisi
enää kiinteää tuomariryhmää joihin yritetään vaikuttaa, koska he kuuluvat ”korkeimpaan
oikeuteen” tai ”hovioikeuteen”. Näin asiattomat vaikutuskanavat näyttävät
nykyisellään toimivan.
Oikeuslaitoksen tehoton ja sisäänlämpiävä valvonta muuttuisi ainakin
kevyemmäksi ja tuomaristo voisi keskittyä oleelliseen, eli itse
oikeustapauksiin, joiden hoitoon he kertovat olevan liian vähän resursseja.
Tämä parantaisi oikeasti tuomioiden laatua, kuten muistiossa on luvattu.
Korkein hallinto-oikeus on pahoissa puheissa todettu olevan pelkkä valtion
kumileimasin, sen päätöksiin ei luoteta.
Mitä sille tulisi sitten tehdä?
