PUOLUEIDEN ÄÄNESTYSKÄYTTÄYTYMINEN ON VIESTI

Jos haluaa uskottavaa taustaa, mitä asioita nykyinen hallitus ja sen poliittiset edustajat ovat ajaneet kuluneella vaalikaudella, kannattaa mennä tutustumaan eduskunnan äänestyskäyttäytymiseen.
Se vaatii jonkin verran paneutumista ja analysointiakin.



Äänestystuloksista on luettavissa ne poliittiset sopimukset, joita on tehty hallituspuolueiden kesken (jos autat tässä meidän asiassa, me autamme teitä tuossa teidän asiassa) ja opposition periaatteellinen vastustus miltei asiassa kuin asiassa. Ainoastaan poliittiseen itsemurhaan johtavissa (vasta) äänestyksissä on oppositiokin ollut mukana hallituspuolueiden kannalla.
Asioita käsitellään ennen äänestystä ja niihin tuodaan kantoja eri puolueilta. Äänestykseen mentäessä tehdään joko ryhmä äänestyspäätös (ryhmä äänestää samoin) tai sitten vapautetaan edustajat noudattamaan omaa mielipidettä (joka on erittäin harvinainen tilaisuus).


Äänestystuloksen lisäksi kannattaisi tutustua ainakin lyhyeen yhteenvetoon äänestetystä asiasta. Se on linkkinä samassa tilassa. missä äänestyksen aihe on kirjattuna. Tarmokkuutta vaatii mutta asiat valaistuvat, kenties. Vuosilukua vaihtamalla, voit tarkastella läpi koko vaalikauden ja tietysti sitä vanhemmatkin äänestykset.

http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/aax3000.sh?VAPAAHAKU=aanestysvpvuosi%3E=2014http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/aax3000.sh?VAPAAHAKU=aanestysvpvuosi%3E=2014

PERUSTEET PUOLUEEN MERKITYKSELLE VALINNASSASI

Ensimmäiseksi äänestäjän on tunnistettava kenen asialla mikin puolue on, koska kaikki merkittävät poliittiset päätökset äänestetään ryhmäkurin alaisina.  Päätökset tehdään henkilömielipiteestä riippumatta.

Ryhmäkuri on voimakas painostusväline. Joka ei noudata puolueen antamaa äänestysohjetta, joutuu puolueen epäsuosioon ja tuskin tulee enää pääsemään puolueen listoille ehdokkaaksi tai ainakaan ei saa puolueen tukea seuraavissa vaaleissa. Viisaimmat poliitikot muotoilevat lupauksensa hyvin pyöreiksi, jotta eivät joudu sittemmin niistä vastuuseen äänestäjilleen. Siksi kaikki nykypoliitikot vaikuttavat niin samanlaisilta vaalilupauksissaan.

Miten sitten erotan sen oikean, tästä samanlaisten poliitikkojen massasta?

Karkeasti luokiteltuina edelleen. Puolueet tunnustavat väriä poliittisella värikartalla. Sininen viittaa oikeistoon, omistaviin ja punainen vasemmistoon, työläisiin. Vihreät ovat ”keskustalaisia”, maanviljelijöitä ja toisessa ääripäässä luonnonsuojelijoita, noin karkeasti ottaen. Alla on tarkemmin selitetty merkittävien poliittisten puolueiden perinteiset ja osin päivitetyt perusluonteet (kokemusperusteella ja puolueen periaateohjelmiin vievillä linkeillä):

Sininen: Kokoomus. (KOK) On porvaripuolue. Ajaa suurten työnantajien ja omistavan luokan asiaa (pääoman puolue). Perinteinen tunnuslause oli ”Koti, uskonto ja isänmaa”. Kokoomus on eniten pyrkinyt sekoittamaan periaateohjelmallaan ja vaalipropagandallaan äänestäjiä. Tämä siksi, että he eivät voi sanoa tässä kappaleessa ensiksi mainittua asiaa ääneen, koska silloin heitä ei suuret työntekijämassat enää äänestäisi. Kokoomus vetoaa äänestäjiin myös ”henkilöillä”. Henkilö voi käytännöllisesti katsoen luvata mitä vain, toinen asia sitten on, onko henkilöllä mitään mahdollisuutta ohittaa puolueen ryhmäkuria tärkeissä poliittisissa päätöksissä. Kokoomus esittelee itseään periaateohjelmassaan ”kokokansan puolueena” ja joissakin vaalijulisteissa aikoinaan jopa ”työväenpuolueena”, Toivontalkoot-juliste mm. esitteli työkaluja ja rukkasetkin. Ja Kokoomuksen Sauli Niinistöhän on SE ”Työväenpresidentti”. Häntä taisi itseäänkin hävettää moinen vaalilause aikoinaan. Niinistö on muuten osoittautunut teoissaan erinomaiseksi ja puolueettomaksikin presidentiksi.

Sininen: (SFP, RKP) Ruotsalainen kansanpuolue ajaa kielivähemmistön ja ruotsalaisen pääoman asiaa. Sillä on perinteisesti ollut osansa hallituksissa ”vaa-ankielpuolueena”, eli sitä on eri äänestyksissä aina tarvittu jonkin asian ja puolueen mukaan äänestämään. Pääasiassa oikeistoryhmittymän asioita ajamaan. Poliittisen kaupanteon kautta, myös puolueen omia intressejä on saatu ajettua. Ruotsalainen kansanpuolue esittelee tavoitteitaan omassa puolueohjelmassaan laajasti.

Violetti: Kristillisdemokraatit (KD). Suomen evankelisluterilaisen kirkkoa edustava puolue. Oikeistolaismielinen puolue, vastoin kristinuskon perusajatusta. Ahdasmielinen ja kirkon enemmistön ajatuksia eteenpäin vievä. Muutosvastainen, konservatiivinen. Historiallisesti kirkko ja valtiovalta ovat olleet tiiviissä yhteistyössä kansan hallitsemiseksi. KD on myös ”vaa-ankielipuolue” hallituksen äänestyksissä. Kuten RKP, se liittoutuu mieluiten Kokoomuksen ja muun oikeistoryhmittymän kanssa. KD:n periaateohjelma kertoo puolueen arvoista siten, kun se haluaa äänestäjilleen itsensä esitellä.

Vihreä: (KEPU) Keskustapuolue on keskustaryhmittymän tukirankapuolue. Suurmaanomistajien ja maanviljelijöiden edun ajaja. Puolue unohtaa ajamissaan asioissa hyvin usein pienviljelijät, koska heidän tarpeensa ovat suurtilallisten tarpeista poikkeavat ja teettävät suhteettomasti työtä saatuun hyötyyn nähden. Keskustapuolueen kannatus on melko suuri myös kaupungeissa, maaltapaon tuoman jäsenistönsä turvin, sekä Keskustapuolueen roolia tunnistamattomien äänestäjien avulla. Kepun kuvaukseen omasta puolueohjelmasta näyttäisi olevan ainakin vuoden 2006 versio verkossa.

Huomaa sivun symboolikuva jossa vihreää maalia hiotaan sinisen ”pohjavärin” päältä. Tarkoittaisiko tämä, että Kepu on paljastamassa ”taustojaan” ja siirtymässä nyt avoimesti oikealle Kokoomuksen ja suurpääoman suuntaan. 

Vihreä: Vihreät (VIH). Puolue joka ajaa ympäristöasiaa ja ns. ”vihreitä arvoja”. Periaatteessa voisi toimia esim. luomuviljelijöiden edunajajana. Usein ajettavat asiat eivät kuitenkaan koske maataloutta vaan luonnonsäilyttämistä. Tehomaanviljely ja tehometsänhoito on vastoin Vihreitten aatteita. Vihreät esittelevät sivuillaan laajasti omia linjanäkemyksiään eri asioihin.
Vihreitä ajatuksia veisi eteenpäin myös ns. nollakasvun ajatus, jolloin talous ei perustu enää jatkuvaan kasvuun kuten nykyinen talousmalli Euroopassa. Siihen suuntaan saattaisi olla vihreiden teesi: ”Hyvinvoinnin on perustuttava kohtuutalouteen” mutta nollakasvua en suoraan sanottuna teeseistä löytänyt toistaiseksi. Perinteisesti Vihreitä on pidetty hyvinvoivien perheiden lasten harrastuspuolueena mutta tämä talouspoliittinen linjaus näyttäisi vievän askeleen jopa vasemmalle?

Punainen (usein myös ”vaaeanpunainen”): Sosialidemokraatit. Sos.Dem. Suomen Sosialidemokraattinen puolue (SDP) On työväenpuolue. Jos olet työssäkäyvä ja varsinkin, jos olet pienipalkkainen tai pienviljelijä, SDP ajaa sinun asiaasi. Se ajaa demokraattisesti toimivan Suomen asiaa. Hyvinvointiyhteiskunnan asiaa, jota on porvarisvoittoisten hallitusten aikoina ajettu alas. Demokratia toimii vain, jos kaikki poliittiset puolueet saavat vapaasti toimia valtiossa. Oleellista on, että kansalaiset tiedostavat myös tämän ja eri puolueiden rehellisen tarkoitusperän ja roolin yhteiskunnassa. Ruotsissa tämä toimii Suomessa puoluekenttää sekoitetaan tarkoituksellisesti median toimesta, sekä eri puolueitten vaalimainonnalla (rahalla). Sos.Dem puolueessa on oikeistolaisemmin ajattelevia ja vasemmistolaisittain ajattelevia henkilöitä, joten henkilövalinta saattaa joissakin tapauksissa olla puolueen sisällä olennaista. Taloudellista linjaustaan ja puolueohjelmaansa demarit avaavat verkkosivullaan.

Punainen: Vasemmistoliitto (VAS), Vasemmisto. Puolue pitää sisällään kaikki Sos.Dem- puolueesta vasemmalle olevat aatteet. Ovat perinteisesti radikaalimpia ja usein yhteistyökyvyttömiä juuri siitä syystä.

Kannattajat ovat yleensä tehdastyöläisiä ja rakennustyöläisiä. Liiton puolueohjelma on poistanut aikaisemmin esim. sitä edeltävän puolueen SKDL:n ajatuksen kansanvallasta (kommunismi).

Poliittisesti väritön tai musta: Perussuomalaiset (PerSu). Väritön siksi, että sen edustajien sekavasta kokoonpanosta ei ole paljon vielä muuttunut todelliseksi näytöksi joita voisi positioida poliittiselle värikartalle. PerSut ovat toimineet ns. protestipuolueena ja saaneet hallituksen toimiin kyllästyneet äänestäjät puolelleen. PerSut ajavat ainakin (toistaiseksi nähdyn näytön mukaan) populismin asiaa, eli ovat kaikessa ns. yleisen mielipiteen puolella, oli asia sitten mikä tahansa. Perus-Suomalaiset on leimautunut myös maahanmuuttovastaiseksi puolueeksi. Homovastaisiksi ja osin myös jopa rasistiseksi (musta väri vivahde tulee kansainvälisiltä natsipuolueilta). Puolue on välttänyt hallitusvastuuta, koska hallitusvastuu syö kannatusta. Populismi joka näkyy myös selkeästi puolueohjelmassa, ei toimi demokraattisessa hallituksessa, se toimii ainoastaan vaalipuheissa. Hallitusvastuussa puolueen poliittinen valta hajoaa yli puoluekartan. PerSu:issa henkilöllä on merkitystä MUTTA henkilön todellinen moraalinen kanta yhteiskunnan asioihin on erittäin tärkeä tiedostaa henkilön toiminnan historiasta.

KETÄ ÄÄNESTÄISIN?

On tyypillinen, ytimekäs kysymys, jonka kuulee toistuvan varsinkin nuorison suusta.

Tuoreet äänioikeutetut eivät välttämättä tiedä mikä poliittinen puolue tai kuka henkilö, ajaa juuri heidän omaa asiaansa.

Tähän ei auta vaalikone, koska se perustuu poliitikkojen omiin vaalilupauksiin ja ”puhetason” asioihin ei todellisiin tekemisiin. Pitäisi tietää, mitä poliitikko ja mitä ennen kaikkea hänen edustamansa puolue on oikeasti tehnyt sinun hyvinvointisi hyväksi.

OHJEET EPÄVARMALLE ÄÄNESTÄJÄLLE:

1)      äänestä ennen kaikkea puoluetta, joka aja sinun etujasi

2)      äänestä valitsemasi puolueen sisällä, eniten sinun omia arvojasi vastaavaa ehdokasta

3)      jos haluat, että äänesi tulee varmasti oman asiasi hyödyksi, äänestä tunnetuinta (varminta, kokeneinta) ehdokasta sinun asiaasi ajavassa puolueessa

4)      ÄLÄ anna vaalilupausten tai julkkisehdokkaiden sumuttaa harkintakykyäsi

Tuomioja, kokenein ministeri ja erinomainen ulkoministeri näinä Euroopan vaikeina aikoina

Vierailin Tuomiojan kirja-kirppiksellä tänään 8.3.15
Hän jakoi naistenpäivä-ruusuja ja myi vanhoja kirjojaan.
Ostin kolme: Marx & Lennon, Joey Green. Hauskoja vertauksia molempien ajattelijoiden teksteihin, Assange, David Leigh & Luke Harding, suomennos Arto Konttinen, sekä Erkki Tuomioja Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka anno 2004. Viimeksi mainittua on historiallisessa mielessä yhtä mielenkiintoista lukea, kuin Tuomiojan päiväkirjoja vuosilta 1991-1994.

YLE uutiset: Suomalaiset antavat ulkoministeri Erkki Tuomiojalle (sd.) hallituksen ministereistä parhaan kouluarvosanan, selviää Ylen kyselystä. Hallituksen samalla kokenein ministeri saa arvosanan 7,4. Tuomioja on ollut ministerinä eri hallitusten aikana 4 279 päivää.
”Positiivisesta palautteesta pitää olla iloinen, varsinkin kun politiikassa saa joskus aikalailla muun laistakin. Tämä on kuitenkin kollektiivityötä niin hallituksessa kuin ministeriössä. Otan tämän myöskin luottamuslauseena ministeriölleni”, toteaa Tuomioja vaatimattomasti.

Tuomiojaa voisi verrata Platonin filosofihallitsijaan. Mies korkealla moraalilla, tässä maailmantilanteessa erittäin vaativassa tehtävässä. Joskus vaikuttaa myös siltä, että hän painii ongelmien kanssa kovin yksin. Sellainen on kuluttavaa. Ulkoministerin työssä tarvitaan tukea, ei kampitusyrityksiä.

Toivotan hänelle vilpittömästi voimia tehtävässään, ulkopoliittisesti erittäin vaikeana aikana.

Melkohiljaista viestintää

Suomi-Venäjä maaottelu on ottanut viestintäsodassa uuden askeleen.

HS tiistaina 3.3.2015 kertoo pikkujutullaan ”Yhdysvaltalainen sotilaskone hämmästytti lentoasemalla”, kuinka Yhdysvaltalainen ilmatankkauskone oli laskeutunut Helsinki-Vantaan lentokentälle.

Tällä kerrottiin kuiskaamalla Venäjälle, Venäjän Suomen suuntaisen uhittelun vastapainoksi, että on meillä kavereita vaikka ei Natossa oltaisikaan. Kuvan oli napannut ”lukija”.
Muistamme hyvin viellä edelliset uutiset Venäjän joukkojen tuomisesta Suomen pohjoiselle rajaseudulle ja Suomen osallistumisesta Viron  ja USA:n yhteiseen harjoitukseen josta oli hieman "huonosti" Suomea ja Suomessa informoitu.

Samassa lehdessä oli pikku-uutinen jossa venäläinen sotilas kertoi Novaja Gazetan (joka on siis vielä toistaiseksi ainut vapaa viestintäkanava Venäjällä) mukaan joutuneensa vasten tahtoaan Ukrainaa tukeviin, Venäjältä komennettuihin joukkoihin. Hän on ilmeisimmin (sodassako?) haavoittunut vaiko sairastunut, koska häntä haastateltiin sairaalassa.

Edelleen samassa lehdessä on myös uutinen ”Suomen aseviennistä” Ukrainaan.  Kyse oli Noptelin etäisyydenmittalaitteista, jotka Venäjän ulkoministeriö oli tulkinnut asevienniksi.

Etäisyyden mittalaitteesta ei saa asetta kuin tekemällä. Venäjän suurlähetystöä ei kuitenkaan ole suuremmin huolestuttanut Venäjän todellisen sotakaluston ja miesten vienti Ukrainan separatistien tueksi. Venäjähän ei ole sodan osapuoli.

Venäjän vastaviestintä vaikuttaa nyt jo epätoivoiselta.

Suomen ulkoministeriö ja ulkoministeri Tuomioja ei näe etäisyysmittareissa todellista sotilaallista uhkaa Venäjälle tai separatisteille, eikä näe niitä missään tapauksessa sotakalustona.

Eilen saapui Ruotsin kuningaspari vierailulle Helsinkiin, joka osaltaan kertoo Suomen hyvistä suhteista läntiseen isoon veljeensä. Hesarissa oli vierailusta näyttävä artikkeli 4.3.20185 eli tänään.
Suomen presidentti Niinistö haikaili kuninkaan komeaa asepukua. Toivotaan, ettei koskaan joudu sellaista ylleen vetämään edes edustustilaisuuksissa.

  

Näitä artikkeleita on tutkittu varmasti tarkoin niin idässä kuin lännessäkin.

Tämä on viestintäsotaa, joka kertoo mitä oikeasti Suomessa asioista ajatellaan ja millaista viestiä halutaan sodan osapuolille, USA:lle ja ympäristövaltioille viestiä.

Novaja Gazetasta poimittuna kevyt välipala:

”An American:
- We have Barack Obama, Stevie Wonder, Bob Hope and Johnny Cash.
A Russian:
- We have Vladimir Putin, no wonder, no hope and no cash.”

I do not forget my English speaking readers ;)

Moskovan murhan propagandasota

Kreml tuntuu ampuvan itseään jalkaan vähän siellä sun täällä politiikassaan. Näin ainakin länsimaisesta, vapaan viestinnän ja demokratian silmin katsottuna.

Venäjän politiikan vastustajien ei tarvitse tehdä Nemtsovin murhan kaltaista, eritäin riskialtista ”provokaatiota” Kremlin sydämmessä.

Putin ja Kreml kääntää omassa tiedotuksessaan sormen aina länteen, jos suinkin mahdollista ja kaikissa tapauksissa pois itsestään. Tsetseenit olivat aikaisemmin hyviä syntipukkeja ja nyt heidän tilalleen on astunut Ukraina ja ennen kaikkea USA.

Ukrainan murhasta saama mahdollinen poliittinen hyöty ei ole selkeästi toistaiseksi nähtävissä mutta hyötyä saattaa syntyä, riippuen siitä, miten rikoksen tutkinta ja murhaajien (ja murhan tilaajien) rankaisu onnistuu tai epäonnistuu.
Tämä tarkoittaa, että jos todellisia syyllisiä ei löydy, Putin joutuu ikävään valoon ja JOS taas todelliset syylliset ”löydetään” Putinin vastustajista (joilla ei olisi ollut syytä tappaa toista Putinin vastustajaa) kääntyy tämäkin Putinia vastaan, koska tämä on ollut Putinin ja Venäjän valtaapitävän klikin metodi historiassa. Löydetään sopiva syntipukki ja tuomitaan syylliseksi.

Tämä saattaisi olla motiivi ja peruste löytää syyllinen vastustajien riveistä, jos löytyy näyttöä vastustajien keskinäisestä kilpailusta, jota ei tällaisen teon määrässä ole ainakaan toistaiseksi tiedossa. Venäjää vastaan sotivat Ukrainalaiset eivät olisi päässeet Kremlin vartioituun keskustaan ajelemaan, eikä ainakaan pakenemaan sieltä selkeästi erottuvalla valkoisella autolla (joka ilmeisesti oli varastettu ja on nyt jo poltettuna jossain). Murhan tilaaja on todennäköisesti pystynyt lahjomaan ainakin osan poliiseista paon varmistamiseksi.

”Telotuspaikka” oli valittu tarkoituksella näyttäväksi, ei kiinnijäämisen riskin minimoimiseksi.

Joka tarkoittaa, että kiinnijäämistä (mahdollista pidätystä) ei edes ollut odotettavissa. Kuka tai ketkä Venäjällä pystyvät tekemään tällaista? Syylliset löytyvät sittemmin näistä henkilöistä ja ryhmistä, jos todelliset syylliset löytyvät koskaan.

Asiaan kuuluu myös kolmen miljoonan vihjepalkkio murhaajista. Vihjeitä tulee epäilemättä runsaasti. Vihjeistä on helppo valita se tarkoituksenmukaisin.

------------------------LEHTILEIKKEITÄ aiheesta--------------------------

Tuomioja Nemtsovin murhasta: Maailman silmät kohdistuvat nyt Moskovaan

HS Ulkomaat 28.2.2015 15:56 Päivitetty 28.2.2015 16:02

Aishi Zidan

Tuomioja muistuttaa, että kansainvälinen yhteisö tulee seuraamaan tarkoin, selvitetäänkö Nemtsovin murha ja saatetaanko syylliset vastuuseen.
"Moskovan pitää nyt tietää, että maailman silmät kohdistuvat sinne", Tuomioja sanoo.
Tuomioja korostaa, että murhan motiivista on liian aikaista tehdä johtopäätöksiä. Hän sanoo poliittisten motiivien tulevan ensimmäisinä mieleen, mutta esimerkiksi talouserimielisyyksiä ei voi sulkea pois täysin.

"Näyttää hyvin ammattimaisesti tehdyltä teloitukselta. Päällimmäisenä ovat epäilykset poliittisesta motiivista, mutta poliittisia motiivejakin voi olla monenlaisia."

Länsimaisen lehdistön viestin me jo tedämme mutta

MITÄ SANOO PRAVDA ”TOTUUS”

Teksti nostaa länsimaalaisen vapaan viestinnän lukijan hiukset pystyyn jälleen kerran.

Tässä tekstissähän ei edes pyritä aitoon vaikuttamiseen. Tämä on puhdasta propagandaa ilman pidäkkeitä. Kaikkea se Lendemankin rahasta tekee (jos nimi nyt sitten on edes miehen virallinen ja oikea. Epäilen vahvasti).

Lue koko artikkeli osoitteessa:

http://english.pravda.ru/opinion/columnists/28-02-2015/129936-nemtsov_murder-0/

Nemtsov Murder: Anti-Putin False Flag! 
(Putinin vastainen lavastettu hyökkäys)

28.02.2015

Artikkeli on normaali, räikeän propagandakaavan mukaan muotoiltu, osin Nemtsovin saavutuksia kuvaileva ja sen jälkeen keskitytään USA:n syyllistämiseen kaikessa mahdollisessa, sekä USA:n viestimien sanoman mollaamiseen.

En epäile hetkeäkään, etteikö USA pystyisi erinäisiin likaisiin tekoihin mutta niitä en usko näin laajasti käytettävän ainakaan Obaman valtakaudella, kuin mitä artikkeli innoissaan luettelee.
USA:n tuki Venäjän demokratiakehitykselle on totta mutta siitä ei voi vetää johtopäätöstä, että CIA tai muu USA:n organisaatio olisi murhannut Nemtsovin omien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi ja varsinkaan jos Nemtsov oli "USA:n mies" Kremlin oppositiossa, kuten tämän artikkelin sisältö antaa ymmärtää.

Leikkeinä muutama osa artikkelin USA:ta leimaavimmista kohdista:

"He was RPR-Parnas party co-chair, a Yaroslavi Oblast regional parliament member, and Solidarnost co-founder/co-chair - modeled after CIA-financed anti-communist Lech Walesa's Polish Solidarnosc

Along with Aleksey Navalny, Garry Kasparov, Vladimir Ryzhkov, and other Putin opponents, he had close Western ties.

He got State Department funding through the National Endowment for Democracy (NED). It wages war on democracy worldwide. It advances US interests. Its board of directors includes a rogue's gallery of neocon extremists

In 2009, Nemtsov and Kasparov met personally with Obama. They discussed anti-Putin tactics - regime change by any other name.

I'll now be a Nemtsov memorial rally - turning an anti-Putin/pro-Western opportunist/convenient stooge into an unjustifiable martyr.

Serial-killer/unindicted war criminal Obama "condemn(ed) (his) brutal murder."

Nemtsov was a Western financed self-serving opportunist. His killing has all the earmarks of a US-staged false flag. Cui bono remains most important.

Clearly Putin had nothing to gain. Rogue US elements have lots to benefit from trying to destabilize Russia."

(tässä on seuraavaksi erittäin mielenkiintoinen toteamus jossa unohdetaan mainita tuo todella tällä menetelmällä tehty venäläisen agentin polonium-murha Englannissa – ehkä se olisi ollut tuon murhan lopullinen tunnustus. Huomaa myös artikkelissa mainittu Putinilainen murhaamiskeino "lentokoneonnettomuus", kuten 2023 Prigožinin kohdalla tapahtui)
Viite: FSB:n entinen agentti Aleksandr Litvinenko kuoli myrkytykseen Lontoossa 23. marraskuuta 2006

"If Putin wanted Nemtsov dead, it's inconceivable he'd order a Mafia-style contract killing. An "unfortunate" plane or car crash would have been more likely.

Perhaps cleverly poisoning him the way Obama murdered Chavez and Sharon killed Arafat.

His demise has all the earmarks of a CIA-staged false flag. Expect no evidence whatever surfacing suggesting Putin's involvement.

Expect his hyped martyrdom to be fully exploited in the West. Does Washington plan more political assassinations to heighten the Nemtsov effect?

Expect Sunday's march to be nothing more than another US failed attempt to enlist anti-Putin support.

Russians aren't stupid. They know how Washington operates. How it vilifies their government. How neocon lunatics in charge are capable of anything."

(Tässä päästään seuraavaksi itse asiaan. Unohdetaan Putinin "erikoisoperaatio", eli hyökkäys ja Ukrainan kriisi on täysin ja vain USA:n syytä ja Putin on se "rauhan mies" ydinaseita ensimmäisenä kalistelemassa. Krim on unohtunut mainita kokonaan?)

They know Washington bears full responsibility for Ukrainian crisis conditions. How Putin goes all-out trying to resolve them diplomatically.

Obama wants war, not peace. He wants destabilizing regime change in Russia - perhaps by nuclear war if other methods fail.

Journal and like-minded editorials and commentaries repeated one Big Lie after another. Irresponsible Putin bashing substitutes for honest reporting and analysis.

Nemtsov's killing is Washington's latest attempt to destabilize Russia. It's part of its longstanding regime change strategy.

It bears repeating. Russians are too smart to fall for thinly veiled US schemes.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Nemetsovin murhako ratkaistu?
Ja sitten löytyi suht' nopeasti Zetsenijoukko tuomittavaksi, kuten arvailin.
+2 vuotta YLE 13.7.2017  https://yle.fi/a/3-9720973
MUTTA kuka heidät mahtoikaan palkata?
+15 vuotta YLE 27.2.2020 https://yle.fi/a/3-11229352

Jumalanpilkka, profeetan pilkka ja sen kostajat

Tämän artikkelin voi osoittaa yltävän myös politiikkaan ja propagandaan, koska uskonto on ollut kautta aikojen osa poliittista valtaa, propagandakoneistoa ja kansalaisten hallitsemista.

15.02.2015
Jälleen kerran, Tanskan Østerbron ja Ranskan Je suis Charlie rankaisu-terrorismi-uutisten valossa, olen ihmetellyt, että eivätkö nuo kaikkivaltiaat, kaiken voivat ja ylimaalliset jumalat olekaan ihmisen yläpuolella?
Muistamme myös hyvin vuonna 1988 Saatanallisten säkeiden kirjoittajan Salman Rushdien saaman ”maallis-taivaallisten sotajoukkojen” langettaman kuolemantuomion.

Suomi ei jää toiseksi asiassa, vaikka keinot ovat toki ”laillisemmat” ja kenties piirun verran sivistyneemmät täällä.
Ainakin ikääntyneempi sukupolvi muistaa, tapaukset: ”Sikamessias”  joka oli kuvataiteilija Harro Koskisen nykytaiteen teos vuodelta 1969, sekä Hannu Salaman ”Juhannustanssit” vuodelta 1964. Tarvittiin maallisia tuomareita avuksi, kun itse Jumala jota kuulemma pilkattiin (eihän tuota voi todistaa edes tapahtuneeksi, ei Jumala välttämättä noin pikkumainen ole), ei pystynyt itseään puolustamaan vain käänsi armollisesti toisenkin poskensa.
Tosin, kuten tiedämme, osa maallista tuomiokuntaa, on jo monesti todistanut olevansa kaikkien lakien ja jumalien yläpuolella tahraamalla oman tuomarinvalan, sekä pappisvalan velvoitteet ja oman ammattikuntansa maineen. Sitä kautta he ovat julkisesti kieltäneen oman Jumalansa, uskontonsa ja moraalinsa, eikä heidän tuomioihinsa tai sanaansa tule missään tapauksessa enää luottaa.

Näyttää kaiken tapahtuneen johdosta siltä, että on olemassa jokaisessa tapauksessa ja jokaisen Jumalan kohdalla, Jumalan yläpuolelle asettunut johtava uskonkiihkoilija joukko joka riistää jumalilta niiden tuomiovallan omiin käsiin. Sellainen vaikuttaa hyvin epäkunnioittavalta ja jopa uskottomalta, Jumalaa tai hänen profeettaansa kohtaan jota Jumalan itsensä tulisi suojella.

Nuo tuomarit ja kostajat eivät siis oikeasti luota Jumalaan ja hänen oikeuteensa vaan ottavat oikeuden omiin käsiinsä, oman maallisen vallanhimonsa ja verenhimonsa kannustamana.
Eikö Jumalan ego ole maailmanlaajuinen? Noiden ”uskonruhtinaiden” ego yltää tuskin omaa vatsaa tai nenänpäätä pidemmälle.

Imaamien sotajoukoilleen lupaama paratiisi tässäkään heidän julistamassa jumalaisessa sodassa tuskin toteutuu jos heidän jumalansa Allah (se yksi Jumala) on oikeamielinen. Tosin, eihän Jumalan mieltä kannata mennä, kenenkään hänen luomansa, arvioimaan.
Ei edes hänen oman sanansa selittäjien.

En ole minkään uskontokunnan jäsen, enkä dogmin asiantuntija. Kuuntelen ainoastaan järjen ääntä ja kannatan puolueettomuutta ja rauhaa uskontokuntienkin välille.