Henkilöautoliikennettä kuritetaan Helsingissä

Jo viime joulukuussa (TM 22/2017) ilmestyi Tekniikan Maailmassa kolumni jossa ihmeteltiin: "Voisiko joku kertoa, miksi autot pitää häätää Helsingistä?". Kommentti käsitteli ja arvosteli laajasti mm. keskustan kävelykatuhankkeita: Espaa, Kaivokatua, Hämeentien henkilöautoliikennehäätöä jne. sekä bulevardihankkeita.Kirjoitin näistä jo joulukuussa 2016 tässä blogissa: http://politiikkaajapropagandaa.blogspot.com/2016/
Kysymys on Laajasalossakin erittäin akuutti, sillä yksi tapa kurittaa yksityisautoilua on Laajasalontien bulevardi-hanke, jolla tullaan hidastamaan risteyksineen valoineen, henkilöautoliikennettä. Nyt voimaan on tullut jo ajonopeuden pudotus 50km:iin tunnissa, jota eivät autoilijat vielä ole tahtoneet edes tunnustaa olemassa olevaksi, nopeudenvalvontakampanjoista huolimatta. Samoin liikennevalot ostarin liittymässä ovat hidaste. Tämä, alunperin, uuden ostarirakennustyömaan aiheuttama risteys, on vasta esimakua tulevasta.
Kaupungin kaavoitusosasto on aina kysyttäessä, muistanut muistuttaa, että yksityisautoilu on katoavaa kansanperinnettä Laajasalossa ja se korvataan uudella uljaalla pikaraitiotiellä. Tilastojen ja henkilömielipiteiden valossa en tätä menisi lainkaan vannomaan. Varsinkin kun asukasmäärä Laajasalossa on kertautumassa.
Vasta-argumenttinamme on aina ollut se tosiasia, että suinkaan kaikki eivät ole menossa keskustaan, vaan erittäin suuri osa asiointi- ja työpaikkaliikennettä suuntautuu Herttoniemeen ja Itäkeskukseen ja sieltä kehätielle. Myös Viikin kautta on hyvä yhteys pohjoiseen ja länteen. Kaikille ei riitä muun joukkoliikenteenkään linjat ja aikataulut. Tämä tieto on välitetty kaavoittajalle ja liikennesuunnittelijalle.
Kaupunkimme ja sen kaavoituksen perimmäinen tavoite ei ole suinkaan itse henkilöliikenne, vaan rakentaminen. Tarvitaan rakennusmaata tuon bulevardin varsille. Tämä kuulostaa hölmöläisten hommalta. Mennään rakentaminen edellä. Lisärakentaminen kaupungin tahdilla, tulee tukkimaan liikenneyhteydet jo ennen raitsikaa ja edelleen rakentamisen lisääntyessä, myös tuon hidastetun bulevardin. Bulevardin varsilla tuskin tullaan näkemään iloisia kahvilassa istuskelijoita tai äitejä lastenvaunuineen (kuten bulevardisuunnitelmissa auvoisasti kuvaillaan). Neljällä kaistalla valoissa seisovien ja niistä kiihdyttävien autojen meteli, pakokaasut ja tiepöly huolehtivat kansan pysyttelemisen poissa bulevardin varsilta.
Rakennusmaana toki bulevardin varsi on ymmärrettävämpää ja hyväksyttävämpääkin, kuin urheilupuiston alue, tai muut Laajasalon viherkeitaat. Liikennesuunnittelijana pitäisin kiirettä Herttoniemeen ja Roihupeltoon suuntautuvan ratikkakiskon rakentamisessa, noin ensihätiin. Se ei kuulemma ole tulossa pitkiin aikoihin, viime tapaamisessamme kyseltynä. Se ei ollut, ihan oikeasti, vielä edes suunnitteilla. Sillä väitteellä torpattiin ratikkavarikko Roihupellossa.

Raideliikenteen rakentamisen hyöty?

Mielenkiintonen mielipide, puheenvuoropalstalla, Suomen Kuvalehdessä no 32/2018 raideliikenteen kannattavuudesta. Artikkeli kertoo myös miksi ratarakentaminen on kannattavaa ja kenelle.

Viisi dippainsinööriä; Antti Talvitie, Risto Kangas-Ilkkala, Kalervo Matikainen, Olavi H. Koskinen ja Jussi Sauna-aho, kirjoittivat artikkelin otsakkeella ”Raideliikenteen hyöty on harhaa”.

Artikkelissa ammuttiin alas suuri määrä argumentteja joilla raideliikennettä puolustetaan. Raideliikenne artikkelissa tarkoittaa laajasti metron, kehäradan, raidejokerin, Pisararadan jne. Asian voi kiteyttää heidän laillaan lauseeseen: ”aliarvioidut kustannukset ja yliarvioidut hyödyt”. Nostettu otsake ”Junaliikenne tekee vuodessa 400 miljoonaa euroa tappiota”, tarkoitta VR:n tappioita.

Mitä järkeä tässä sitten ylimalkaan on? Matkustajien ajansäästöt todettiin kovin minimaalisiksi ja usein näennäisiksi ja joissakin tapauksissa jopa negatiivisiksi.

Kenen taskuun menevät hyödyt?

Loppukappale selittää kenelle raideliikenne on järkevää ja kuka hyötyy: ”Suurten hankkeiden tukijoina ovat vaikutusvaltaiset poliitikot ja heidän nimittämänsä virkamiehet. Hankkeiden toteuttamisessa rakennusyhtiöillä ja konsulteilla on rautainen ote.

Rakennusyhtiöt haluavat suuria infrahankkeita ja maankäyttösopimuksia, jotka lisäävät ratojen varren asuntojen neliöhintoja yli tuhannella eurolla, eivätkä siksi puhu totta.

Konsultit pelkäävät toimeksiantojen vähenemistä, eivätkä siksi puhu totta. Yhteispelillä sen sijaan kaikki nämä mainitut tahot voittavat.” Kannattaa seurata mistä ja keiden poliitikkojen vaalirahat tulevat tulevissa vaaleissa (josko niitä lainkaan edes ilmoitetaan). Kunnallisvaalit ovat Helsingissä erityisen tarkkailun paikka. Päästetäänkö vihreitä edelleen rakentamaan kaupungin viheralueet.

Vieläkö tarvitsee ihmetellä miksi myös Helsingin Laajasaloon rakennetaan (kustannuksiltaan aliarvioitua) miljoonasiltaa ja vedetään pikaratikkakiskoja. Rakennusliikkeet ovat täällä nyt rakentamassa niitä +1000 euroa/neliö ”arvonnousuasuntojaan” kukin kilvan ja poliitikkojen ja virkamiesten ansiokkaalla avustuksella. Kuka maksaa suunnitelmissa alihinnoitellun sillan ja pikaraitsikahallit ratoineen? Sinä ja minä ja mahdolliset tulevat asukkaat. Samaan aikaan saaren linja-autoliikennettä kutistetaan ja henkilöautoliikennettä kuristetaan.

Kruunusiltojen ensimmäinen kustannusarvio oli 250 miljoonaa euroa jolla kaupunginhallituksessa päätös tehtiin. Päätöksen teon jälkeen seuraava arvio olikin jo 360 miljoonaa (oho). 500 miljoonaa ei liene kaukainen arvio sillan lopullisista kustannuksista. Kaikissa tapauksissa se on lähempänä todellisuutta kuin tuo 250 miljoonaa jolla hanke rutisteltiin valheellisin perustein läpi.