Miten Laajasalon urheilupuisto myytiin

Kun Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluosastolla halutaan ohjailla rakentaminen "oikeisiin" käsiin, se tapahtuu kilpailutusta kaventamalla. Poliittiset päätökset pönkittävät partnerin valintaa lopputuloksesta piittaamatta. Muutama lähiaikojen yhden tarjouksen esimerkki: Kalasatama ja Redi, ja nyt Laajasalon urheilupuistoon rakennettava Ratikkahalli.

Urheilupuiston ratikkahalliprojekti uitettiin Lehdon käsiin rajaamalla kilpailutus sopivasti "yhden tarjouksen" taktiikalla. MITEN VOI OLLA MAHDOLLISTA normaalitilanteessa, että näin merkittäviin hankkeisiin ei saada kuin yksi tarjous?
Ei siihen paljon vaihtoehtoja jää. Joko muut rakennuttajat näkevät, että urheilupuistoon ja kulttuurihistoriallisesti merkittävälle alueelle rakentaminen on MORAALITONTA ja imagollinen riski (ei moraali kyllä yleensä ole rakennusbusineksessa paljoa painanut), tai sitten poliittisissa kabinettipäätöksissä on poikien ja tyttöjen kesken sovittu, että Lehdolle tämä homma nyt menee ja pulinat pois.

Katsotaampa millaisilla referensseillä Lehto kisan on "voittanut". Minkä tason Helsingin kaupungin kumppanirakentajatoimijoista nyt on kysymys.
Uusin (ratikkahallinalueen) voittaja Lehto Oy paaluttaa Oulussa naapuritalon nurin:  (Kaleva). "Rakennusvalvonta vaatii Lehto Asunnoilta ulkopuolisen tarkastuksen teettämistä Albertinkadun painuneen kerrostalon tuentasuunnitelmista. Lehto Asuntojen aluejohtaja Markku Sauvola sanoo, että työmaan naapuritalon tuentasuunnitelmien tarkastusvaade tuli "pienenä yllätyksenä". Sauvolan mukaan toimenpide ei hidasta tulevan Marskinpuisto-kerrostalon valmistumista vuonna 2020."
Ja Lehto Oy on myös ”ammattitaidostaan” tarkka  (Tekniikka ja Talous) vai onko kyse ihan vain voiton maksimoinnista? Otaksun, että viimeisestä on kyse, kun vertaa edelliseen Kalevan uutiseen. Lehto Oy rakentaa myös Helsingin Kalasataman alueelle  (Rakennuslehti) Kalasatamassakin tarvittanee paalutusta jossa Lehto on kunnostautunut. Pahat kielet kertovat myös, että Lehto keikkuu konkurssin partaalla mutta ei hätää, rakennusoikeusksille löytyy aina innokkaita ostajia ja Lehto saa kenties jälleen itsensä tolpilleen Helsingin kaupungin kaupunkisuunnittelulautakunnan ansiokkaalla avustuksella.
Onko kaupunkimme politikkojen tehtävänä tukea rakennuttajia, vaiko rakennuttaa edullisia asuntoja asuntioa tarvitseville, EI SIJOITTAJILLE?

Lehto Oy:n "menestyksestä" on useita muitakin uutisia ja kommentteja verkossa.
Kun kyseessä on erityisen suuri työmaa, onko järkevää valita sen toteuttajaksi rahoitustaustaltaan ja maineeltaan epävarnma yritys?

Kauppalehti (useita artikkeleita)

Rakennuslehti

Talouselämä

Iiltasanomat

Kaleva

Urheilupuiston ja kulttuurihistoriallisen alueen arvo

"Kaupunkiympäristölautakunta päättää - asettaa 25.2.2020 päivätyn asemakaavan muutosehdotuksen nro 12546 julkisesti nähtäville 30 päiväksi maankäyttö- ja rakennusasetuksen 27 §:n mukaisesti. Asemakaavan muutos koskee 49. kaupunginosan (Laajasalo, Yliskylä) korttelin 49023 tonttia 5 ja korttelin 49027 tonttia 4, katu-, puisto-, suojaviher-, urheilukeskus-, urheilu-, virkistyspalvelu- ja yleisiä pysäköimisalueita (muodostuvat uudet korttelit 49073, 49089 ja 49092)."

Huomautukset on jätettävä 20.3. mennessä.>

Urheilupuiston ja kulttuurihistoriallisen alueen arvo on nyt punnittu. Laajasalon ureilupuistosta anastetun maan ja alueen kulttuurihistorilallisen maiseman tärvely, tuottaa Helsingin kaupungille, kaupungin oman ilmoituksen mukaan:
"Asemakaavamuutos nostaa alueen arvoa. Kaupungille uudesta kaavoitettavasta kerrosalasta kertyvä rakennusoikeuden arvo on yhteensä noin 30–35 milj. euroa."  Lapsilla ja entisillä asukkailla, tai kulttuurimaisemalla on  tässä puntarissa arvoa on 0 euroa.
Olisiko kaupunkimme Vihreän kaavoitusjohdon uusi iskulause: "Mani, mani, mani". Hillotolppa on vahvassa voiteessa. Rakennuttajien ystävä, Kokoomuksen kaupunginjohtaja, beesaa sen verran etäällä, ettei oma imago tahriinnu ja seuraavissa vaaleissa voi taas paukutella henkseleitä, kuinka paljon rahaa on tullut kerättyä kaupungin (ja gryndereiden) kirstuun, eikä itsekään ole jääty ihan osattomaksi. Onhan ainakin hyvätuloinen virka.

Ratikkakortteliin mahdutetaan ennätysmäärä pienasuntoja sijoittajien tarpeeseen. Perheelliset älkööt vaivautuko. Näin ei ainakaan väestökatoa hoideta.
Tässä ei kaupunkimme suunnalla ajatella niitä hoettuja "edullisia" asuntoja kaikille. Business as is - urheilupuistosta ja arvokkaasta kulttuurimaisemasta pitää repiä kunnolla tuohta, jotta jaksaa kestää ravan roiskeen. Kaupunkilaiset ovat valinneet itselleen järkyttävän kehnon edustuston jos ajatellaan kaupunkialueen viihtyisyyttä ja puistoalueiden merkitystä virkistyskäytössä.

Huomautukset kaavaa vastaan kannttaa tehdä heti. Kuukausi on aikaa mutta se kuluu nopeasti.

Kuunnellaanko meidän mielipiteitämme?
Kuunnellaan MUTTA ne eivät vaikuta päätöksiin. Kosmeettisia muutoksia saatetaan tehdä näennäistoimina mutta koska kaava on "piirretty" ja poliittisilla tahoilla päätetty, se ajetaan läpi vastustuksesta huolimatta, vaikka läpi harmaan betonin.

Joka tapauksessa mielipide on syytä esittää. Niillä mitataan, kuinka törkeitä asioita tehdään mielipiteiden vastaisesti ja muistetaan ne seuraavaa kaupunginvaltuustoa äänestettäessä. Sinne ei pidä päästää ainakaan tätä samaa porukkaa.

Rakennuttajan mielestä sisäilma ei ole ongelma

Olen tässä blogissa ottanut esiin aiemminkin tämän 2015- jälkeisen rakennusboomin aikaisen "hutilointirakentamisen". Paljon rakennettiin mutta heikolla ammattitaidolla, koska ammattilaisia ei riittänyt työmaille.

Helsingin uutiset kertoi 15-16 helmikuuta lehdessä jälleen yhdestä pikarakentamisen aiheuttamasta ongelmasta, josta asukas ja rakennuttaja ovat eri mieltä. Asunto sijaitsee Hopealaaksossa (Laajasalon Kruunuvuorenrannassa).

Asunnossa on sisäilmaongelma jota ei toistaiseksi, useista huomautuksista huolimatta, ole saatu asianmukaiseen kuntoon. ATTn tiimipäällikkö kertoo, että ongelma liittyy ilmastointijärjestelmän säätöön, jota ei vuoden aikana ole saatu säädettyä oikeaksi.
Rakennuttaja on Helsingin asuntotuotantotoimisto (ATT) ja urakoitsija, Lujatalo Oy.
Toistakymmentä asukasta on valittanut hajuongelmasta ja osissa asunnoista, ikkunaväleihin muodostuvasta huurtumisesta. Huurtuminen kertoo sisäilman kosteudsta ja sisäsuunnasta vuotavasta ikkunasta. Mahdollisesti osallisena on vääränlainen ikkunoiden tiivsteasennus tai/ja sisätiloissa vallitseva ylipaine?

Tutkimustuloksen mukaan ikkunaongelmasta on valittanut suuri osa asukkaista mutta ATT:n tiimipäällikkö puolestaan väittää, että enemmistö on ollut asuntoihinsa tyytyväisiä.
Reklamaatio oli tehty jo 2018 lopulla mutta asia ei ole toistaiseksi edennyt haittaa poistavin toimenpitein. Asumisterveyshaitta tulisi lainmukaan tutkia viipymättä. Isännöitsijä Jouni Lehikoinen toteaa että:"ATT on ehkä huonoin ja välinpitämättömin rakennuttaja, johon olen ikinä törmännyt".

ATT.n tiimipällikkö Johan Hellberg puolestaan kertoo, kuinka he ovat oleet hyvin aktiivisia. MUTTA mitä sitten on saatu aikaan, epäonnstuneen säätämisen lisäksi, näiden n. 12 kuukauden aikana? Tutkimusta on vasta tilattu ongelmahuoneistoon, "lähes 10.000 euron edestä". Asunnossa on myös käynyt ympäristöterveysyksikkö 30. tammikuuta, eikä todennut sisäilmaongelmiin viittaavia hajuhaittoja. Kuitenkaan asunnossa ei sen omistaja ole voinut asua, terveydelliisistä syistä, mutta muualla kyllä. Käynti ei tarkoita asumista ja altistumista. Kysessä on Hitas-asunto.

Koska asunnon osoitetta ei ole tiedossa, ei asuntoa voi verrata aikasemmin uutisoituun vesivuotoon eräässä Kruunuvuorenranna talossa. Se kertoo kuitenkin, että ongelma ei ole alueen rakennuksissa yksittäinen.https://politiikkaajapropagandaa.blogspot.com/2019/08/helsingissa-on-sahlarakentamisen.html
"Nykyisen rakennusboomin hutilointirakentamisesta muistuttaa keväällä 2019 sattunut Kruunuvuorenrannan puolivuotiaan talon runsas kattovuoto". https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000006104854.html

Virkamiesten maalittaminen

Kaleva, Iltalehti ja Satakunnan Kansa kirjoittivat maalittamisesta huolestuneen presidentin mielipitein (22.12.2019)

Maalittaminen

Miten on sitten ymmärrettävä maalittaminen?
Taustaksi: https://fi.wikipedia.org/wiki/Maalittaminen_(sosiaalinen_media)

On ollut jo pidempään ”muotia”, että virkamiehiä ”maalitetaan”. Mistä ilmiö johtuu?

Sosiaalisessa mediassa jaettu, nimellä moittiminen on maalittamista. Jakaminen tarkoittaa tanssiinkutsua joukkokiusaamiseen. Asian kuulumattomien, henkilökohtaisten tietojen kerääminen ja hyväksikäyttö sosiaalisen median hyökkäyksessä, on maalittamista, somekiusaamista. Henkilökohtaisuuksiin menenminen ei ole enää asiallista toiminnan arvostelua.

Tämä saattaa olla tulosta siitä, että virkamiehen asiatonta tai lainvastaista toimintaa, ei ole oikaistu ilmiannosta huolimatta.


Moite kokonaisen virkamieskunnan nimissä (ammattinimikkeellä) ei ole maalittamista. Ketään ei henkilökohtaisesti loukata tai loata. Kenenkään henkilökohtaisiin sosiaalisen median artikkeleihin, tai sähköpostiin, ei tule vihakirjoituksia.

Virkamiehet ja varsinkin poliisi on sitä mieltä, että heitä moititaan aivan tarpeettomasti. Osin varmasti tämä on totta.
Ikävä yksittäinen ylilyöntitapaus yleistetään koko virkamieskunnan viaksi.

Osittain maalittamisessa kyse on myös kansalaisen pahoinvoinnista. Vihapuhe on oksennus. Systeemin sisään lämpiävyyteen turhautuneet henkilöt kirjoittavat sosiaalisessa mediassa ylilyöviä parjauksia, ilman pitäviä todisteita väärinkäytöksestä.

Jos moitteessa nimetty henkilö on todistettavasti toiminut lain vastaisesti tai epäeettisesti virassaan, moite on tietysti aiheellinen ja siinä tapauksessa tulisi ensisijaisesti tutkia moitteen perusteet virkamieskunnan sisällä.
Nykykäytäntö ei, ikävä kyllä, aina mene juuri niin, vaan valitus haudataan virkamieskunnan toimesta.


Jos ja kun kantelu ei vie oikeudenmukaiseen lopputulokseen, voidaan kanteessa esitetty syytös, todisteineen ja tutkinnan vastaus julkistaa nimineen. Se ei ole maalittamista vaan julkisen viranomaispäätöksen esilletuomista.

Jos kyse on hyvin perustellusta moitteesta, on virkamieskunnan, myös poliisin, aiheellista ottaa moite vastaan ja kehittää toimintaansa siten, että moitteisiin ei tule enää vastaisuudessa aihetta ja virheen tunnustaminen puhdistaa ilmaa.

Myös nykyiset oikeuskäytännöt kuljettavat, luvattoman usein, tapauksia läpi hovioikeuden ja korkeimman oikeuden, saamatta aikaan virheellisen tuomion oikaisua ja lainmukaista päätöstä. Tämä viittaa rakenteelliseen korruptioon.


Virkamieskunnan toimintaa ei nykyisellään valvo mikään instanssi. Oikeusvalvonta pyörii poliittisin ja valikoivin perustein. Pääasiassa puolustaen, usein myös poliittisin perustein valikoidun, virkamieskunnan tekemiä virheitä, kun sen tulisi valvoa virkamieskuntansa päätösten moitteettomuutta ja oikaista päätösten lainvastaisuudet. Tämän kaltainen, puolueellinen hyvävelitoiminta saa kansalaisen voimaan pahoin.

Onko Suomi muuttunut demokratiasta virkamiesvallaksi?

Kommentti Iltalehden kirjoitukseen: Presidentti Niinistö on huolissaan virkamiesten tulevaisuudesta

"Presidentin mukaan virkamieskunnan etiikkaa kuvastaa muun muassa, se että Suomi on korruptiosta vapaa maa." 

Jos virkamieskunta, presidenttiä myöten, on sitä mieltä, että Suomessa ei ole korruptiota, on käsittääkseni itsestään selvää, että siinä tapauksessa väärät päätökset pitäisi oikaista lain kirjaimen mukaan, ei hyväveliverkostojen keskinäisten sopimusten mukaan. Ja JOS ei oikaisua virallisen prosessin aikana tehdä, mielestäni kansalainen on oikeutettu vaatimaan oikaisua julkisesti, esille tuoden kaikki prosessiin osallistuneet virkamiehet nimineen. Ei virkamies voi olla koskematon, jos hän ei koskemattomuutta toiminnallaan ansaitse.
 

Sosiaalinen media mahdollistaa kritiikin ja sen toimintaa ei tule rajoittaa, kansalaisten ainoana puolueettomana julkaisualustana jonka sanomaa ei mikään, toimituskunta tai virkamieskunta tai poliittinen puoluekuri, vääristä tai vesitä.
Kritiikki tulee kirjoittaa sellaisessa muodossa, että kirjoittaja myös pystyy vastaamaan sen sisällöstä.