Hallinto-oikeudet kannattavat epätasa-arvoista kaavotusta

Helsingin sanomissa 22.2.22 julkaistu artikkeli

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008601049.html (Kettusen artikkeli on HS:n arkistosta poistettu. Kaupungin vaatimuksestako?)

Kaupungin arkkitehti Joakim Kettunen:
"Ne osat kerrostaloja, jotka rajautuvat suoraan omakotitaloihin, voisivat Kettusen mukaan olla vain yhden kerroksen verran omakotitaloja korkeammat. Eli jos omakotitalo on kaksikerroksinen, olisi suoraan sen vieressä sijaitseva osa kerrostaloa kolmikerroksinen."
Tämä sama käytäntö ja lupaus on ollut myös Laajasalon kaavoituksessa aikanaan mutta ajat ja tavat näyttävät olevan vapaasti muunneltavissa aina päivän sanan mukaan.

Laajasalossa voidaan nyt vedota Puistolassa tehdyn kaavalinjauksen mukaan (pientaloalueiden yhdenvertaisen oikeuden ja kohtelun nimissä) , pienteloalueen viereen kaavailtavien kerrostalojen korkeudeksi korkeintaan kolme kerrosta.

Noissa kolmessa kerroksessa on syytä huomioida myös maantasainen kivijalkakerros. Helsingin kaavaosastolla (ainakin Laajasalon kaavaoituksessa) on patolooginen into laskea katutason kerrokset ulos kerroskorkeudesta, jolloin talo saa yhden todellisen kerroksen lisää kaavan ulkopuolelta. Naapurissa olevan pientalon omistajaa se ei suinkaan ilahduta. Rakennuslain mukaan on selkeästi määritelty. että jokainen maanpäälinen kerros on asuinkerros.

Laajasalon Rudolfinkujalla on jo, Puistolan tapaukseen vedoten, valitus menossa. Kuitenkin useamman muunkin kadun varteen on kaavailtu ylikorkeita taloja. Valitukset eivät ole menneet Helsingin hallinto-oikeudessa, eikä KHO:ssakaan läpi mm. Rudolfintien ja Reiherintien kulmakaavassa, johon on kaavailtu viisi, käytännössä, kuusi kerroksisia taloja, valitustiet eivät tuottaneet tulosta, vaikka kaavan osoitettiin olevan useammassakin kohtaa lain vastainen. Kaavaprosessin aikana oli tehty prosessivirhe, joka jo sellaisenaan olisi ollut kaavan purun peruste.

Hallinto-oikeudet vaikuttavat suosivan epätasa-arvoista kaavoitusta. Tulee väkisinkin mieleen näiden oikeusasteiden "kaveruussuhde" Helsingin kaupunkiin. Se taas kertoo, että oikeutta ei tulla Helsingissä kaavoituksen osalta koskaan saamaan. 

Oikeuden toteutumista ei valvo edes oikeusministeriö, jolla se tehtävä olisi. Kyseessä on poliittisin perustein valittu ministeriö, joka on yhtä kuin hyvävelikerho, koska sekä kaupunginhallituksessa, että oikeusministeriössä edustavat samat puolueet ja osin jopa samat henkilöt.

 

Laajasalon kaavottajien käsitys pientalojen viereen rakennettavien kerrostralojen korkeudesta. Vertaa vasemmalla näkyvään pientaloon vastapäisten  kerrostalojen korkeutta.
 

Laajasalon kaavottajan käsitys  7 ja 8 kerroksisesta kerrostalosta. Etummäinen on kuulemma 7 kerroksinen ja takimmainen 8 kerroksinen. Rakennuslaki on eri mieltä. HHO ja KHO eivät osaa ilmeisesti tulkita rakennuslakia, vai vaikuttaako poliittiset kannat tulkintaan?

 

Virallinen kaava, ennen tonttikaavaa. Kulmassa lukee V eli 5 kerrosta ja Svanströminkujan puolella kulmarakennuksen korkeus on merkitty VII eli 7 kerroksiseksi. Molemmat tontit ja rakennukset ovat kaksikerroksista omakotitaloa vastapäätä .

 

 Tonttikuvassa ei enää kerrota kerrosmääriä, vaan ympäristön asukkaiden on kaivettava kuvan korkomerkinnöistä, kuinka korkea on talo suhtessa maankorkeuteen. Korkotiedot lasketaan merenpinnasta. Harjakorkeus miinus katutasonkorkeus olisi talonkorkeus.

 

Tästä voi jokainen laskea kaavoituksen tulkinnan viidestä kerroksesta. Kaukaisempi talo on nyt 7 kerroksinen (piti siis olla 5 kerrosta) ja lähempänä oleva talo on nyt 6 kerroksinen. Tuon alimman kerroksen uppotuminen osittain kallioon voisi olla rakennuslain mukaisesti vain osakerros mutta se vaikuttaa edelleenkin talon katukorkeuteen joka on se oleellisin ympäristön kannalta.

 

 

Ilmaiset kiinteistöt lihoiksi Tampereella

Tampereella sijoitusyhtiöt pyörittelivät kaupungille lahjoituksena saadun talon osakehuoneistoja.
Osa myytiin sopuhintaan (jotta saatiin voittoja kierrätyksestä) ja osaan nostettiin vuokria.
Kauppoihin on sekaantunut poliitikkoja ja sijoitusyhtiöitä. Talot myi työeläkeyhtiö Ilmarinen," jolle niiden nopea eteenpäin myyminen tuli yllätyksenä." Tuli myös asukkaille yllätyksenä. Osa joutui lähtemään asunnoista ikänsä taloissa asuneina ja osalle vuokra nousi. Kenties tavottamattomiin?

ILTALEHTI:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/72a2638c-9c15-4a09-83e9-a72bebd90c71?fbclid=IwAR0_NEMPVaie4zy7BRUUHIY5tA55ifv9JWPbBtrEfneLJkKDWTtZMKJ9rLg
"Päätöksen molemmista asuntokaupoista teki yhtiön poliitikoista koostuva hallitus. Erillistä ennakkopäätöstä kauppojen tekemiseen ei haettu Tampereen kaupungin yhtiöitä ohjaavalta kaupunginhallituksen konsernijaostolta, vaikka molempia kauppoja käsiteltiin jaostossa etukäteen."

ILTALEHTI:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/e13d29f6-22a9-4f41-887e-bc6c02c03947
"Varakas leski lahjoitti talon Tampereelle vuokra-asunnoiksi – nyt kaupunki myy sen suursijoittajille: Asukkaat järkyttyivät.
Uusi omistaja on kertonut, että osa asunnoista pannaan myyntiin. Lopuissa uhkaa tuntuva vuokrankorotus."
Kaupunki sai talon lahjana. Myydessään talon Ilmariselle se pesi kätensä siitä, mitä tuleman piti.Talo myytiin edelleen suursijoittajalle.
Kaupungin edustajat (TVA) eivät suinkaan ajatelleet tarkoitusta, mihin talot oli lahjoitettu, vaan silkkaa rahaa. Voitot kasvatettiin kauppoja kierrättämällä edelleen. Keiden taskuihin?
Sanonta "raha ei haise" ei tässä tapauksessa pidä paikkaansa.

ILTALEHTI:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/51a34866-cc86-4e29-b2b6-5c04fdc8f399
"Tampere myi yli 100 vuokra-asuntoa suursijoittajalle - asukkaat syyttävät salaamisesta: "Karmea uuden vuoden toivotus".
– Luulimme, että saamme asua täällä elämämme loppuun asti, Alvar Aallon suunnitteleman Nekalan Asevelikylän asukas ihmettelee."

Tampereen vuokra-asunnot Oy:n (TVA) hallitusta johtaa alan ammattilaiset.
https://www.asiakastieto.fi/yritykset/fi/tampereen-vuokra-asunnot-oy/16112891/paattajat
Puheenjohtaja     Eskelinen Risto Juhani     01 / 2019  YRITYS:Toimi­ala 68209, Muiden kiinteistöjen vuokraus ja hallinta
Toimitusjohtaja     Salonen Marko Kalervo     06 / 2019 YRITYS: Toimiala Kiinteistönhoito (81100)
Yhtiöjärjestyksen mukaan molemmilla on nimenkirjoitusoikeus yksin.

Sen lauluja laulat - vaalitukirahoituksesta kommentti

Vain vajaa neljäsosa aluevaaliehdokkaista on ilmoittanut vaalirahoituksensa. Jää ikävä vaikutelma, että loput ovat epärehellisiä ja häpeilevät vaalituen antajan nimeä. Onhan se ilmiselvää, että rahalta odotetaan aina jotain vastetta.

Kielikysymyksen tukemisessa ei liene mitään hävettävää, vaikka ummikko ruotsinkieliset alkavat olla jo hyvin pieni vähemmistö. Silti kielisäätiön tukeakaan eivät kaikki ehdokkaat ole ilmoittaneet.

Suomen Kuvalehden artikkeli kertoo aiheesta tarkemmin.

 

Sote toimii siirtämällä terveyspalvelut yksityisille

Suomen kuvalehden tutkimus kertoo karua kieltä siitä, miten Sote-sopan keitto jatkuu. Sote-alueille halutaan ja ostetaan nyt yksityisiä hoito- ja lääkäripalveluita tukevia aluepoliitikkoja.
Attendo tuskin jää ainoaksi tukirahoittajaksi. Muut toimijat saattaavat olla vain nokkelampia "eduntarjoajia", tai eivät ylimalkaan tunnusta tukeaan missään muodossa.

Tämä ilmiö (terveyspalveluiden yksityistäminen) on näkynyt jo vuosia. Kaikki alkoi jo silloin, kun Sotea alettiin leipomaan Suomeen. Isot toimijan ostivat pienempiä (lue: minimoivat kilpailua) pois lihoavilta markkinoilta. Vauhti näyttää vain kiihtyvän ja terveuspalveluiden hinta nousee.
Jos oikein muistan Soten piti toimintaa tehostamalla laskea palvelujen hintaa? Myyntipuhe on aina eri kuin tuote, ainakin politiikassa. Saatiinhan taas muutamia polittisia suojatyöpaikkoja lisää sotehallintoon.

Ukrainan tapauksesta tulisi ottaa oppia

Suomen ja Ukrainan tilanteet eivät toki ole suoraviivaisesti verrannollisia MUTTA olemme joka tapauksessa saman kaltaisessa naapuruussuhtessa, jossa mitellään itä/länsi suhteiden voimia.

Ukrainasta opiksi ottaaksemme, Suomessa myös laajoihin roskapostikampanjoihin tulisi suhtautua asianmukaisella vakavuudella.

IS kesrtoo, että Ukrainan ulkoministeriön mukaan Ukrainan julkisiin laitoksiin on tehty kyberisku.
Roskapostikampanjalla saadaan otettua haltuun suuria määriä yksityisiä tietokoneita ja laitteita, joiden avulla voidaan toteuttaa massapommitus tiettyihin kohteisiin. Ukrainassa "kohteita olivat muun muassa maan valtioneuvoston, ulkoministeriön, hätätilaministeriön ja opetusministeriön sivustot."

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2acc0e38-c94a-4ca1-bf53-7853f8369d04

Jos kansalliset verkkotoimijat eivät ole jatkuvassa valmiudessa, estämään vaarallisiksi todettuja roskapostikampanjoita, ei Suomenkaan verkkoturvallisuutta voida taata.
Myös Suomessa verkkoa käyttää suuri määrä sellaisia ihmisiä, joilla ei ole valmiuksia, tai ymmärrystä turvata omaa konettaan. Suomalaiset ovat myös hyvin herkkäuskoisia. Siitä on todisteena kymmeinien miljoonien eurojen onnistuneet verkkohuijaukset.

https://www.ts.fi/aihe/Verkkohuijaus

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kannykkasi-on-aarreaitta-rikolliselle-nain-huijarit-iskevat-nyt-puhelimen-kautta-kokenutkin-kayttava-voi-menna-vipuun/8254564

Olen tässä, alapuolelola linkitetyssä blogissani, tuonut esille useita massiivisia kampanjoita, joiden jäljet on johdettavissa vastaavaan osoitteeseen, kuin Ukrainan tapauksessa.

https://vaarallinenweb.blogspot.com/2022/01/miksi-infovaiddzedcc-peiteosoitetta-ei.html

Mikä avuksi oikeuslaitoksen lisääntyvään oikeustajun hämärtymiseen?

Vallan vahtikoira – lehdistö, pureutuu liian harvoin oikeuden puolueellisiin päätöksiin tai  oikeudenpäätöksissä tapahtuviin suoranaisiin laittomuuksiin.

Kun lehdistölle ilmoittaa tapauksesta, kirjoittamatta/julkaisematta jättämisen syyksi ilmoitetaan, että tapaus ei ole riittävästi yleistettävissä. HETKINEN. Jos väärä tuomio ei omaa riittävää ”yleistä mielenkiintoa”, tai lööppi-poweria, se ei voi olla vääryyden esiintuomisen estävä syy. Pikemminkin syy löytyy joko toimittajan arkuudesta tarttua oikeuslaitosta koskevaan aiheeseen tai välinpitämättömyydestä oikeuden väärinkäytöksiä kohtaan. Toimittajat tietysti pelkäävät oman työpaikkansa puolesta, koska toimitukset ovat lähes poikkeuksetta jonkin poliittisesti nimitetyt hallintoneuvoston ja päätoimittajan peukalon alla ja sen lauluja lauletaan tai joudutaan maantielle.

Kun oikeuslaitos itse (vertaa tapaus Mikko Puumalainen ja ihmiskauppa) tarttuu epäkohtaan, siitä uskalletaan toki kirjoittaa. Se ei ole edes siviilirohkeutta mutta toki hyvä, että edes silloin asia tuodaan julki.

Yritin itse saada muutamaa erittäin hyvin tausta-dokumentoitua tapausta lehdistölle ja YLE:lle tutkittavaksi ja julkaistavaksi mutta yksikään toimittaja ei uskaltanut tarttua aiheisiin. Aiheen katto-otsakkeena olisi ollut ”Rakenteellinen korruptio Suomessa” ja nuo selkeästi puolueelliset oikeudenpäätökset siitä vankkana osoituksena ja todisteena.  Sellaista tahtotilaa ja tahoa ei näytä Suomen "oikeusvaltiosta" löytyvän, joka marssittaisi itse oikeuslaitoksen edustajia tuomiolle. Jos ei heitä saada lailliseen vastuuseen (kuten rakenteellinen korruptio toimii vert. tuomareiden koskemattomuus), niin ainakin Suomen kansan eteen – julkisuuden häpeäpaaluun.

Hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus osoittavat toimintansa perusteella, olevansa kunnallisten virkamiesten päätösten siunaavia organisaatioita. Tutkintaa ei tehdä, tai tutkinta ohitetaan joukolla tyhjiä fraaseja. Virkamiesten toimet ja päätökset ovat aina oikeita, olipa ne minkä lainkohdan vastaisia tahansa. Lainkohta johon valituksessa vedotaan onkin vain "viitteellinen". Tai viittaus lainkohtaan yksikertaisesti ohitetaan. Mikä laki estää lainkohdan noudattamisen, tai siihen vetoamisen? Eikö jokainen laki olekaan kaikissa tapauksissa LAKI? Vaikutelmaksi jää, että laki on aina arvostettavissa tuomarin "laajalla harkintavallalla" puoleen jos toiseen" tilanteen niin vaatiessa".

Nämä virka-aseman väärinkäyttötapaukset eivät lopu hyssyttelemällä vaan käytännöt saavat lisää voimia jokaisesta onnistuneesta vääryydestä. Niistä yksittäistapauksista, joilla ei ole tuota "yleisempää mielenkiintoa".

Mikko Puumalainen moittii poliisin toimia

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen moittii poliisin ihmiskauppatapausten tutkimuksen laatua ja hidastelua tapausten tutkinnassa ja laillisuusepäkohtia syntyneissä päätöksissä.
Paavo Teittinen Hesarissa, kirjoitti ansiokkaan kuvauksen tapausten laajuudesta ja syistä. Siihen ei voi oikeastaan muuta lisätä, kuin että yleensä poliisin tutkimattajättämispäätöksiäkin kannattaisi laajemmin tutkia, koska monasti tutkimattajättämisen syyt eivät ole olleet, oikeustajun mukaan, perusteltuja, tai tutkimattajättämisen syitä ei ole edes selkeästi kuvailtu vahinkoa kärsineelle.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008503821.html?share=8614c9ef7188d54d62e27a0cb4c95096
HS artikkelin Kirjoittaja: @PaavoTeittinen